Kokoomuksen eduskuntaryhmän metsälinjaus: Menestystä metsistä

Uutiset

Kokoomus haluaa, että metsäsektorilla on mahdollisuus menestyä Suomessa. Uudistuvaan, kotimaiseen raaka-aineeseen perustuvaa teollisuutta tarvitaan, kun siirrymme kohti vähähiilisempää yhteiskuntaa.

Suomalainen metsäpolitiikka on tuottanut tulosta ja se on elänyt ajassa. Metsien vuosittainen kasvu on kaksinkertaistunut kuluneen 50 vuoden aikana. Puuston määrä metsissä on noussut lähes 2,5 miljardiin kuutiometriin. Samanaikaisesti metsänomistajat ovat saaneet hyvää tuottoa metsilleen, metsäteollisuus on tuonut työtä ja tuloja koko maahan ja tärkeitä luontokohteita on suojeltu talousmetsien luonnonhoidon rinnalla. Suojeltuja metsiä Suomessa on lähes 3 miljoonaa hehtaaria. Metsien käytössä on aina tarkasteltava kokonaiskestävyyttä. Lajikadon ja ilmastonmuutoksen hillintä on yhteinen etumme ja hyvinvointimme edellytys.

Metsät ovat säilyneet elinvoimaisina ja laajoilta metsätuhoilta sekä metsäpaloilta on vältytty aktiivisen metsänhoidon ja kattavan metsäautotieverkoston ansiosta. Metsien hyödyntäminen on ollut merkittävässä roolissa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Tätä kestävää ja kehittyvää metsiin perustuvaa menestystarinaa tulee jatkaa.

Metsäpolitiikkamme on ollut myös hyvää ilmastopolitiikkaa. Metsien hiilivaraston jatkuva kasvu vastaa merkittävästä osasta Suomen vuotuisten kasvihuonekaasupäästöjen sitomisesta. Nielut kuitenkin vaihtelevat vuosittain, mikä johtuu kunkin vuoden kokonaiskasvusta, luonnonpoistumasta ja teollisuuden hakkuista markkinoiden kysynnän mukaan. 

Vaikka nielut vaihtelevat vuosittain, hiilivarasto jatkaa kasvuaan joka vuosi. Puuston vuotuinen poistuma hakkuilla ja luontaisella poistumalla oli 83 % kasvusta ajanjaksolla 2014─2020, jolloin ajanjaksolle sijoittui ennätyshakkuita. Metsien hiilivarastojen pitkäjänteinen vahvistaminen ja puunkäytön lisäämismahdollisuudet vaativat talousmetsien kasvukuntoon ja luonnonhoitoon panostamista.

Suomessa on noin 620 000 metsänomistajaa. Laaja metsänomistajakunta on rikkaus. Se kytkee ison osan suomalaisista tiiviisti metsäalaan. Metsänomistajien monipuoliset tavoitteet tuovat tarvittavaa vaihtelevuutta Suomen metsäluontoon. Suomessa tuleekin maksimoida metsiemme arvo kokonaisuutena – niin metsänomistajan, teollisuuden, työllisyyden, luontoarvojen kuin jatkuvasti lisääntyvän hiilensidonnan näkökulmasta. Metsien merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja varautumisessa tuo oikein säädeltynä uusia mahdollisuuksia suomalaisille metsänomistajille.

Metsälainsäädännön tarkoitus on mahdollistaa monipuoliset metsänkäsittelymenetelmät. Monitavoitteinen metsänhoito ja tarkoituksenmukainen suojelualueverkosto turvaavat yhdessä parhaiten luonnon biodiversiteettiä.

Metsäpoliittisen menestystarinan taustalla ovat suomalaiset metsänomistajat ja kannattava metsätalous. Metsätalouden kannattavuudesta on jatkossakin pidettävä kiinni. Panostamalla metsien parempaan ja oikea-aikaiseen hoitoon saadaan metsät entistä vahvempaan kasvuun ja hiilensidontaan. Samalla varmistetaan raaka-aineiden saanti metsiin perustuville arvoketjuille.

Metsäsektorin investointeja voidaan edistää kehittämällä toimintaympäristöstä vakaampi ja ennustettavampi. Tutkimukseen ja kehitykseen pitää panostaa, ja alan työvoimapulaan on haettava ratkaisuja. 

Metsäsektorin kerrannaisvaikutukset ovat monilla talousalueilla merkittäviä. Kokoomus haluaa, että metsäsektorilla on mahdollisuus menestyä Suomessa. Uudistuvaan, kotimaiseen raaka-aineeseen perustuvaa teollisuutta tarvitaan, kun siirrymme kohti vähähiilisempää yhteiskuntaa. Kokoomus haluaa nähdä metsiin perustuvan biotalouden kansainvälisesti menestyvänä toimialana, joka tarjoaa ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja tuo hyvinvointia suomalaisiin kuntiin ja kotitalouksiin.

1. Panostetaan metsänhoitoon

Metsien voimakkaan kasvun ja metsien terveyden hyvän tilan saavuttaminen sekä laajojen metsätuhojen välttäminen ovat onnistuneet, koska suomalainen metsälainsäädäntö on ollut toimivaa ja metsiä on pääosin hoidettu hyvin. Vaikka ilmaston lämpeneminen lisää metsien kasvua, se lisää myös metsätuhojen riskejä. Ne tulee ottaa metsäpolitiikassa vakavasti. Metsätuhot voivat kiihdyttää päästöjä.

Emme halua Suomeen Keski-Euroopan tai Pohjois-Amerikan hyönteistuhoja tai esimerkiksi Venäjän metsäpaloja. Hyvä metsänhoito ja terve metsä ennaltaehkäisevät tauti- ja tuhoriskejä. Metsien vastustuskykyä tuhoja vastaan voidaan lisätä monipuolistamalla kasvatusmenetelmiä ja puulajeja.

2. Vahvistetaan metsien kasvua

Kestävän metsätalouden rahoitus ja neuvonta ovat olleet tärkeitä tekijöitä metsävarojen suotuisassa kehityksessä. Kestävän metsätalouden rahoituslaki on kannustanut metsien hyvään ja oikea-aikaiseen hoitoon. Metsien kasvua tulee edistää järkevin keinoin esimerkiksi täsmä- ja tuhkalannoituksella. Rahoitusta tarvitaan metsien oikea-aikaiseen hoitoon, suometsien vesistövaikutusten minimointiin, metsien ravinnetalouden ylläpitoon, luonnonhoitotoimiin ja metsätieverkoston kehittämiseen. 

Metsätieverkoston ikärakenne edellyttää merkittäviä panostuksia niiden perusparannukseen. Toimiva metsä- ja yksityistieverkosto palvelee puunhankintaa, metsäpalojen torjuntaa ja metsien virkistyskäyttöä jokamiehen oikeuksineen. Lisäksi tulee varmistaa taimikonhoitojen sekä harvennushakkuiden tekeminen ajallaan. Metsätalouden rahoituksen lisäksi etenkin nuorten metsien hoitoon, kunnostukseen ja kasvukyvyn lisäämiseen kannustaa metsäbiomassanenergiakäyttö, jolla korvataan fossiilisia raaka-aineita.

Suometsien ojitusten tekeminen on Suomessa merkittävästi vähentynyt toivotun mukaisesti. Jos ja kun kunnostusojituksia tehdään, on ne suunniteltava tarkoin nimenomaan vesiensuojelun näkökulmasta. Metsätalouden uuden kannustejärjestelmän pitää lähteä siitä, että suunnittelun yhteydessä kartoitetaan jatkuvalle kasvatukselle ja tuhkalannoitukselle soveltuvat kohteet. Tällä ohjataan maanomistajia ratkaisuihin, joissa tarpeettomia kunnostusojituksia voidaan välttää. Kiertotalouteen perustuva tuhkalannoitus hyödyntää ympäristöä ja ilmastoa, kun turvemaiden metsien kasvu vahvistuu, vesitasapaino paranee ja maaperän kasvihuonekasvupäästöjä voidaan hillitä.

3. Pidetään metsäpolitiikka suomalaisissa käsissä

Suomen tulee määrätietoisesti puolustaa metsäpolitiikan ja käytännön metsänhoitotoimenpiteiden pitämistä jatkossakin kansallisen päätösvallan alla sekä panostaa kestävän metsätalouden ja puupohjaisen biotalouden edistämiseen EU:ssa. Kokoomuksen mielestä Suomi ei voi hyväksyä kestävän rahoituksen ehdotuksia, joissa Suomen metsille ollaan asettamassa tarkkoja, pohjoiseen metsätalouteen sopimattomia kriteereitä. Komission käsittelyssä ilmastohyötyjä tarjoava aktiivinen metsien käyttö on käännetty ongelmaksi.

Metsille esitetty luokitus ja sääntely vaikeuttaa investointien rahoitusta ja tutkimusta. Suomen metsistä saatavat tuotteet korvaavat fossiiliperäisiä tuotteita. Komission ehdotukset kestävän rahoituksen suhteen eivät ota huomioon biotalouden positiivisia ilmastovaikutuksia, pohjoisten metsien ominaisuuksia ja metsänhoidon käytänteitä.

4. Jatketaan työtä metsäluonnon puolesta

Metsissämme elää noin 20 000 lajia. Metsälajien uhanalaiskehitys ei ole vielä pysähtynyt, vaikka toimia metsäluonnon puolesta on tehty niin suojelualueilla kuin talousmetsissäkin. Metsälajeja on jo onnistuttu saamaan pois uhanalaislistalta työn tuloksena. Vanhojen metsien merkitys uhanalaisille lajeille ja metsäluontomme monipuolisuudelle on suuri. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen auttaa meitä myös sopeutumaan ilmaston lämpenemiseen ja pitämään metsämme elinvoimaisina ja terveinä myös tulevaisuudessa. Tässä pelkkä suojelu ei riitä, vaan tarvitsemme talousmetsien luonnonhoitoa, jotta metsäluontomme ei köyhdy.

Suojelualueiden määrää tulee jatkossakin lisätä etenkin Metso- ja Helmi-ohjelmien kautta. Metso-ohjelma perustuu maanomistajien vapaaehtoisiin suojelu- ja ennallistamistoimiin ja sen kautta suojellaan metsiä, jotka ovat luonnonarvoiltaan ja eliölajien elinympäristöinä erityisen arvokkaita ja monipuolisia. Tällaisia ovat esimerkiksi lehdot ja paahderinteet. On huomioitava, että Metsähallituksen yhdeksän miljoonan hehtaarin metsäalasta vain noin 35 prosenttia on metsänhoidollisten toimenpiteiden piirissä.

Työtä monimuotoisuuden turvaamiseksi tulee jatkaa myös talousmetsissä. Luonnonhoito on tiivis osa suomalaista metsänhoitoa. Turvaamme arvokkaimmat elinympäristöt, jätämme lahopuita, säätöpuita ja suojavyöhykkeitä sekä teemme tekopökkelöitä. Talousmetsien osalta on tärkeää, että lahopuun määrä saadaan hallitusti lisääntymään osana luonnonhoitotoimia.

Etsitään tarkoituksenmukaisia ja ekologisesti tehokkaita keinoja vahvistaa metsäluonnon monimuotoisuutta ja otetaan niitä soveltuvin osin käyttöön myös Kemeran kautta.

Turvataan erityisen tärkeät metsien elinympäristöt ja tehdään pitkäjänteistä työtä uhanalaisten metsälajien, kuten perhosten ja jäkälien, kantojen vahvistamiseksi.

5. Hyödynnetään metsävaratietojamme

Tulevaisuuden päätöksenteko perustuu tarkkaan paikkatietoon. Tarkka 2020-luvun metsätieto pitää sisällään paikkaan sidotut puusto-, maaperä ja luontotiedot, joita tarvitaan hyvässä metsänhoidossa. Suomi on paikkatiedossa etulyöntiasemassa muihin maihin verrattuna. Me tiedämme metsien kehityksen jo sadan vuoden ajalta ja viimeisen vuosikymmenen aikana paikkaan sidottu metsävaratieto on ottanut merkittävän loikan eteenpäin. Tätä kehitystä tulee edelleen jatkaa. Yhä kohdennetumpi metsänhoito ja sähköiset palvelut kehittyvät huimaa vauhtia ja kaiken tämän taustalla on paikkatieto.

Tarkan paikkatiedon merkitys korostuu turvemailla. Turvemaiden erityistarkastelu on perusteltua, koska turvemaiden maaperähiili antaa uuden ulottuvuuden metsänhoidolle. Turvemaat ovat heterogeeninen ryhmä erilaisia elinympäristöjä, joten yksi metsänhoidon malli ei sovellu kaikkeen. Paikkatiedon avulla voidaan tunnistaa esimerkiksi jatkuvaan kasvatukseen parhaiten soveltuvat kohteet sekä parhaat vesiensuojelutoimenpiteet kunnostusojituksia tehtäessä. 

  • Edistetään metsäalan verkkopalveluja.
  • Edistetään nykyistä tarkempaa ja ajantasaisempaa metsävara, maaperä- ja luontotietoa.

6. Annetaan tilaa erilaisille metsänkasvatusmetodeille

Myös tulevaisuudessa pitää olla tilaa erilaisille metsänkasvatusmetodeille. Jossain elinympäristöissä jaksollinen kasvatus on paras keino varmistaa metsän uusiutuminen, kun taas toisissa kohteissa jatkuva kasvatus on sopivampi vaihtoehto. Uuden kasvuston synty ja kasvaminen muodostaa kuitenkin aidon haasteen osassa jatkuvan kasvatuksen kohteissa. Jos uudistuminen epäonnistuu tai viivästyy, jäävät tuotto- ja luonnon monimuotoisuus- sekä ilmastotavoitteet saavuttamatta. Päätös metsänkasvatusmenetelmän valinnasta kuuluu metsäomistajalle.

Metsänomistajalle onkin tarjolla paljon pitkäaikaiseen tutkimukseen perustuvaa tietoa, miten hoitaa metsiään hänen tavoitteidensa mukaisesti. Metsänhoidon suosituksien päivittämistä pitää jatkaa edelleen ja etsiä esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen parhaita käytäntöjä metsänhoidossa. Ilmastonmuutoksen hillinnän painottaminen metsänhoidossa onnistuu mm. jalostetun viljelymateriaalin ja kasvulannoituksen lisäksi käyttämällä puuntuotantoa maksimoivia kiertoaikoja.

Jatkossakin tarvitsemme monipuolista metsänkäsittelyä. Ilmaston kannalta tasaikäinen metsänkasvatus on usein paras vaihtoehto kivennäismailla ja osalla turvemaista, koska metsien kasvu on hitaampaa ja uudistuminen epävarmempaa jatkuvassa kasvatuksessa. Jatkuvan kasvatuksen laajentaminen lisäisi myös merkittävästi käsittelypinta-aloja saman puumäärän saamiseksi. Mikään metsänkäsittelymenetelmä ei takaa automaattisesti monimuotoisuuden turvaamista, mutta jatkuvan kasvatuksen käytöllä voidaan saavuttaa tarvittavia hyötyjä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Talousmetsien luonnonhoitoa tarvitaan, oli tavoitteena tasaikäisrakenteinen tai eri-ikäisrakenteinen metsä. Metsänhoitomenetelmästä riippumatta kokoomus pitää tärkeänä, että valinnoissa on huomioitu myös vaikutukset ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.

Suomi on panostanut metsänjalostukseen jo 1940-luvulta saakka. Jalostettujen taimien käyttäminen metsän uudistamisessa parantaa ja nopeuttaa metsän kasvua ja hiilensidontakykyä jopa 10–20 prosenttia. Tämä edellyttää jalostetun aineiston käyttöä metsänviljelyssä (siementen kylvö tai taimien istutus) sekä aktiivista ja oikeaan aikaan toteutettua metsänhoitoa. Metsänjalostuksen hyödyt saavutetaan täysimääräisesti vain, jos metsää hoidetaan suositusten mukaan sen jälkeen, kun jalostettu taimi on istutettu tai siemen kylvetty.

Tärkeää on myös sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon. Jalostuksessa jokainen sukupolvi on aina edeltäjäänsä parempi kasvun lisäksi sopeutumisessa tulevaisuuden ilmastoon ja tuhoihin. Jalostus perustuu Suomessa perinteiseen valintaan, jota on käytetty muun muassa puutarhakasveilla paljon pidempään. Jalostus on merkittävä pitkän aikavälin keino sekä lisätä metsäteollisuuden raaka-aineen saatavuutta että lisätä hiilen sidontaa metsiin.

7. Käännetään metsäpinta-ala kasvuun

Metsäpinta-alan pienentyminen on suomalaisen metsäpolitiikan kompastuskivi, koska EU ei laskelmissaan ole ottanut huomioon metsien koko ajan lisääntyvää kasvua. Suomessa metsätalous ei aiheuta metsäkatoa. Maankäyttömuutokset aiheutuvat esimerkiksi rakentamisesta ja maataloudesta. Näistä syntyy LULUCF-sektorille laskennallisia kasvihuonepäästöjä, joten metsäpinta-alan muutoksilla on merkitystä, kun Suomen tulee hakea uusia päästövähennyskeinoja. Metsien raivaamisen vähentäminen ja lisääntyvät istutukset ovat niin puunkäytön kuin ilmastotoimien kannalta järkevä suunta.

Nykyisen ilmastopolitiikan myötä globaali tarve metsäkadon pysäyttämiseksi on tärkeää. Metsitykselle sopivat alueet ja heikkotuottoiset pellot voidaan saattaa metsityksen kannustimien piiriin. Kannustimien tulee olla vaikuttavia, jotta metsitys aidosti edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa ja metsäalan kasvua.

Metsitys ja metsäkadon torjunta edellyttävät yhteiskunnalta panostuksia, mutta ne tulevat halvemmaksi kuin metsien hakkuurajoitukset tai kannustimet hakkuiden välttämiseen. Tarvitsemme lisää metsiä, emme vähemmän hakkuita.

Kokoomus esittää kahden miljoonan euron määrärahaa syrjäseuduilla hylättyjen maatilojen kiinteistöjen purkupalkkiota varten siten, että palkkio yhdistetään vasta hyväksyttyyn metsityslakiin. Tavoitteena on siistiä maisemaa ja vähentää Suomen metsäkatoa. Myös kaupunkialueiden kaavoituksessa on pyrittävä säästämään metsäalueita, jotta vuosittaista metsäkatoa saadaan koko ajan pienennettyä. Maankäyttöpolitiikassa on aina otettava huomioon metsänomistajan oikeudet ja omaisuudensuoja.

  • Yhdistetään syrjäseuduilla olevien kiinteistöjen purkupalkkio metsityslakiin.

8. Vahvistetaan hiilensidontaa ja luonnon huomiointia tasapainoisin ja reiluin keinoin

Metsien kvartaali on vuosikymmeniä ja metsäpolitiikan tulee olla pitkäjänteistä. Metsäpolitiikan toimintaedellytyksiin esimerkiksi metsien kiertoaikoihin ei pidä tehdä hätiköidysti isoja muutoksia, sillä ne voivat aiheuttaa kohtuuttomia markkinahäiriöitä ja heikentää elinvoimaisen metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä. Monipuolisten ja ilmastoystävällisten puupohjaisten tuotteiden valmistamisen edellytyksenä on puun saatavuuden turvaaminen ja ennustettavuus. Huomioon tulee ottaa myös hiili- ja hakkuuvuodon riski eli teollisuuden siirtyminen puunhankinnan tai koko tuotannon osalta toisiin maihin, joissa toiminta ei välttämättä ole yhtä kestävällä pohjalla kuin Suomessa.

Pahimmillaan metsätuotteiden ilmastohyödyt jäävät toteutumatta, jos jatketaan fossiilisia raaka-aineita suosien. Kokoomus kannattaa puurakentamisen lisäämistä ja korostaa myös puusta jalostettujen tuotteiden substituutiovaikutuksia (korvaavat fossiilipäästöisempiä tuotteita) sekä tuotteiden merkitystä hiilivarastoina.

Oikeaan aikaan toteutetut harvennukset parantavat edelleen parhaiden puiden kehittymistä tukkipuuksi. Samalla saadaan niin sanottua kuitupuuta erilaisten kuitupohjaisten tuotteiden valmistukseen. Elinvoimaiset metsät toimivat myös aktiivisena hiilinieluna.

Metsien hiilinieluihin ja niiden ennusteisiin liittyy suuria epävarmuuksia, joita voidaan mallintaa eri vaihtoehtoja tutkimalla. Jos laajat metsätuhot saapuvat Suomeen, voivat metsämme muuttua nielusta päästölähteeksi. Myrskytuhot ja metsäpalot muissa maissa osoittavat, että metsien käyttäminen pitkäaikaisena staattisena hiilivarastona sisältää oikeita riskejä, jos sitä ei tehdä hallitusti ja kohtuullisessa mittakaavassa. Laaja-alainen pitkään hoitamaton metsäalue voi muuttua äkkiä isoksi päästölähteeksi, jos metsätuho pyyhkäisee sen yli. 

Suojeltuja metsiä tarvitaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi lisää ja talousmetsien hoidossa tarvitaan luonnon moninaisuutta tukevia menetelmiä, mutta hiilinielun kehittämisen kannalta laajojen luonnontilaisten metsien riskit on otettava huomioon koko ajan lämpenevän ilmaston takia.

Hiilikompensaatiot luovat uusia markkinaehtoisia tapoja hyötyä metsistä tai puutuotteista taloudellisesti. Niihin kuitenkin sisältyy kansantalouden kannalta riskejä, jotka täytyy ajoissa tunnistaa ja joita on pyrittävä hallitsemaan järkevillä säännöillä. Päästökompensaatiomarkkinat lisäävät metsien ja niiden hiilensidonnan kysyntää. On siis todennäköistä, että markkinoilta rahoitettavien, metsien hiilensidontaa lisäävien hankkeiden kysyntä kasvaa lähivuosina merkittävästi. 

Jos ilmastopolitiikan laskentasääntöjä samalla muutetaan hiilikompensaatioiden vaikuttavuuden lisäämiseksi siten, että vapaaehtoiskompensaatioina myytyjen hankkeidenmuodostamat ilmastohyödyt vähennetään kansallisesta kasvihuonekaasuinventaariosta, saattaa lopputulos olla se, että Suomen metsien hiilinielut myydään suurelta osin ulkomaille. Tällöin Suomi joutuu tekemään kalliita lisätoimia täyttääkseen kansallisen maankäyttösektorin hiilinielutavoitteensa. Emme myöskään halua, että muiden maiden päästövähennyksistä lipsutaan kuittaamalla niitä Suomen metsillä.

Toinen riski liian laajamittaiseksi paisuvasta hiilikompensaatiokorvauksesta metsänhoidossa olisi, että merkittävä osa suomalaisista metsistä saatettaisiin valjastaa liian painotetusti hiilensidontaan, jolloin metsien muodostama arvoketju loppuisi metsänomistajan saamaan korvaukseen ja puusta jalostettavien tuotteiden arvoketju työpaikkoineen ja fossiilisia materiaaleja korvaavine tuotteineen pienenisi. Tämä olisi kansantalouden ja muovin korvaamisen näkökulmasta tuhoisaa. Kompensoinnin tulisikin aina olla keinovalikoimassa viimeisenä keinona kaikkien muiden päästövähennysten jälkeen.

Ekologinen kompensaatio tarkoittaa hiilikompensaation tyyppistä mekanismia, jonka avulla voisi rahoittaa luontoa säästäviä toimia. Se on lupaava tapa mahdollistaa esimerkiksi maankäytön muutoksia yhdessä paikassa samalla, kun syntyvä haitta luonnolle voidaan kompensoida toisessa paikassa. Esimerkiksi kiviainesalalla Rudus-konserni on toiminut ekologisen kompensaation pioneerina. 

Oikein säädeltynä ekologisesta kompensaatiosta voisi tulla toimiva mekanismi myös metsänhoidon luontoa säästävien valintojen edistämiseen. Joiltain osin se voisi toimia yksityisrahoitettuna vaihtoehtona valtiorahoitteiselle METSO-ohjelmalle. 

Väärin säädeltynä tai varsinkin pakolla liian laajamittaiseksi tuotuna ekologisessa kompensaatiossa voi syntyä samoja ongelmia kuin metsien hiilikompensaatiomarkkinoissa. Ekologisen kompensaation vapaaehtoiselle kehittymiselle tulee luoda puitteet harkitusti sen sijaan, että hätiköidysti säädettäisiin pakollinen ekologinen kompensaatio esimerkiksi luonnonsuojelulakia uudistettaessa.

Energiantuotannossa ei-polttoon perustuvien ratkaisujen edistäminen on kokoomuksen mielestä tärkein suunta. Niiden kehitystyö vie luonnollisesti aikaa, joten poltto säilynee vielä kohtalaisen pitkään lämmöntuotannon tärkeänä ja välttämättömänä menetelmänä. Jalostuskelpoista puuta ei kansallisella politiikalla saa kannustaa ohjautumaan lämmön ja sähkön tuotantoon.

  • Lainsäädäntö ei saa ohjata jalostuskelpoista puuta polttoon. Kokoomuksen mielestä markkinat ovat parhaita ohjaamaan puuta oikeaan käyttöön.
  • Tunnistetaan ja turvataan metsäalan koko arvoketjun aikaansaamat hyödyt suomalaiselle yhteiskunnalle.
  • Kehitetään reiluja pelisääntöjä metsänomistajan mahdollisuudelle hyötyä hiilensidontakorvauksista ja ekologisesta kompensaatiosta huomioiden vaikutus kansallisiin maankäyttösektorin päästövelvoitteisiin ja metsienkäytön tasapainoiseen kokonaisuuteen sekä teollisuuden raaka-aineen ennustettavaan saatavuuteen.

9. Selkeytetään metsien omistusrakennetta

Metsien omistusrakenne on yksi metsäpolitiikan kehitettävä osa-alue. Laaja omistajakunta on rikkaus, jos se on päätöksentekokykyinen. Kuolinpesät, mukaan lukien verotusyhtymät ja suora henkilöomistus, joissa on kuolinpesiä osakkaina, omistavat yli 15 prosenttia yksityismetsistämme. Kuolinpesäomistuksen päätöksenteossa edellytetään Suomessa yksimielisyyttä, jonka saavuttaminen usein vaarantuu perinnönjakoa lykättäessä ja osakkaiden määrän kasvaessa. Suurten ikäluokkien myötä ongelma kärjistyy.

Esimerkiksi Ruotsissa maataloutta harjoittavat kuolinpesät on lain mukaan purettava viimeistään neljäntenä vuonna omistajan kuoleman jälkeen. Kokoomus kannattaa metsien kuolinpesäomistuksen selvittämistä ja siirtymistä enemmistöpäätöksentekoon, jolloin yksittäinen henkilö ei voi estää yhteisen omaisuuden hyvää hoitoa, hyödyntämistä ja kehittämistä.

Kokoomus kantaa huolta siitä, että suomalaisessa omistuksessa olevia metsiä myydään lisääntyvässä määrin ulkomaille. Erilaiset rahastot omistavat jo puoli miljoonaa hehtaaria metsää, ja joitakin rahastoja sekä kymmeniä tuhansia hehtaareja metsää on myyty Suomesta ulos. Rahasto-omistuksessa ei sinänsä ole vikaa metsänhoidon kannalta, mutta jos metsien omistus ajautuu pois Suomesta ja pois metsänhoidon ja metsäteollisuuden raaka-ainehuollon piiristä, on se kansantaloudellinen ongelma.

Kokoomus suhtautuu myönteisesti ammattimaisesti hoidettuihin yhteismetsiin. Kokoomuksen mielestä yhteismetsien veroaste tulee laskea 20 prosenttiin eli yhteisöveron tasolle, jotta yhä useampia tiloja saadaan ammattimaisen metsänhoidon piiriin ja suomalaiselle omistukselle tulee varteenotettava vaihtoehto ulosmyynnin sijaan. Perinteisesti metsänomistus on liitetty maatilatalouden harjoittamiseen. Nykyään tämä kytkös on heikentynyt ja metsänomistusta on siirtynyt merkittävästi kaupunkeihin. Tämä suuntaus edellyttää metsien käyttöön liittyvien erilaisten palvelujen kehittämistä, jotta metsänomistajilla on aina saatavilla ja tiedossa paras tieto metsäomaisuutensa hoitamisessa.

  • Yhteismetsien verotus alennetaan yhteisöveron tasolle eli 20 prosenttiin edistämään sinivalkoista omistusta.
  • Metsäkuolinpesien osakkaat on selvitettävä ja päätöksenteossa siirryttävä enemmistöpäätöksiin.

Hyväksytty eduskuntaryhmän kokouksessa 25.11.2021