Hallitusherrojen piirileikki loputtava

Olen istunut yhtiöiden hallituksissa viimeiset 30 vuotta, niin pörssiyhtiöissä kuin start up -yrityksissä. Sinä aikana on ehtinyt miettiä hiukan sitä, millaista on hyvä hallitustyöskentely ja mitkä kaikki seikat siihen vaikuttavat. Oma lukunsa ovat tietysti valtion omistamat yritykset, joista viimeksi istuin Veikkauksen hallituksessa. Erosin siltä paikalta, koska omistukseni urheiluun ja viihteeseen liittyvissä yhtiöissä näytti ulospäin ongelmalliselta. Juridista ongelmaa ei ollut eikä ole, mutta etenkin politiikassa kyse on myös siitä, miltä asiat näyttävät.
Hallitustyöskentely on työlästä, mutta työhön nähden siitä saa ruhtinaallisen palkan. Veikkauksen hallitusjäsen saa noin kolme tuhatta euroa kuukaudessa! Se on huikea palkkio, jos sitä vertaa vaikka kansanedustajan palkkaan, joka on noin kuusi tuhatta euroa.

Pörssiyhtiöiden hallituspalkkiot ovat noin 40 000–70 000 euroa vuodessa riippuen yrityksistä. Sen palkan eteen hallituksen jäsenellä pitäisi olla aikaa ja kykyä antaa myös jotain vastineeksi. Nyt näin ei ollenkaan aina ole. Nimittäin Suomeen on syntynyt liikemaailmaan kulttuuri, jossa hallituspaikkoja jaellaan kavereille puolin ja toisin. Paikat kertyvät samoille ihmisille. Siinä ei ole mitään järkeä.

Olen sitä mieltä, että yritysjohtajalla ei pitäisi olla kuin maksimissaan kolme hallituspaikkaa muissa yrityksissä. Muuten hän ei joko pysty hoitamaan toimitusjohtajan tehtäviään tai sitten ei hallituspaikkojaan.
Siksi ihmettelen syvästi, miten on mahdollista, että joillain yritysjohtajilla on jopa seitsemän hallituspaikkaa ja monilla 4-5. Se on mun mielestä väärin. Jos istut yrityksen hallituksessa, sinun pitää perehtyä siihen yritykseen ja koko ajan seurata mitä yrityksessä tapahtuu. Siis jos haluat tehdä työsi kunnolla. Hallituksen jäsen on vastuussa yrityksestä ja sen toiminnasta. Siksi on mielestäni erikoista, että ison yrityksen toimitusjohtaja – jonka oma työkuva on niin kattava, että paljon ylimääräistä aikaa ei jää – voi sitten vielä olla 5-7 yrityksen hallituksessa ja muka perillä kaikesta mitä niissä tapahtuu.

Yhtiöiden hallituksiin yritetään saada tietty määrä naisia – jopa kiintiöillä on kannattajia. Jos joku kiintiö tarvittaisiin, niin minun mielestäni ikäkiintiö. Näin saisimme hallitusjäseniksi enemmän nuoria, joilla on uusia ideoita ja näkemyksiä. Ei ihmisellä, joka istuu monissa hallituksissa vuosi toisensa jälkeen, voi olla koko ajan kehitysideoita yhtiöihin. Jos istut kuudessa hallituksessa ja keskimääräinen palkkio on esimerkiksi 50 000 euroa, tienaat vuodessa 300 000. Se on iso määrä rahaa, ja jotain sillä rahalla pitäisi pystyä tuottamaankin yritysten hyväksi. En usko, että ollenkaan aina yritys saa rahalleen vastinetta. Mutta niin kauan kuin tämä miesten verkosto valitsee toisiaan hallituksiin, tämä ei tule ikinä muuttumaan.