Venl… eikun Yle-gaala

Viime viikonloppuna vietettiin Venla-gaalaa. Sehän on sinänsä oikein mukava tapahtuma. Paikalla ovat lähes kaikki tv-alan ihmiset ja tunnelma on positiivinen. Ainakin pinnan päällä. Mutta samaan aikaan gaalapöydissä käydään vähemmän positiivista keskustelua. Syy on se, että tapa, jolla palkinnot jaetaan, on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen.

Huomasitteko nimittäin, että Yleisradio voitti palkinnon liki kaikissa kategorioissa, joissa sen ohjelmia oli ehdokkaana? Yhdestätoista kategoriasta Yle voitti kahdeksan. Yhdeksännessä kategoriassa Ylellä ei ollut ohjelmaa mukana ja kaksi omassa sarjassaan ehdolla ollutta mutta kisan hävinnyttä olivat Strömsö ja Efter Nio, siis ruotsinkieliset vähemmistöohjelmat.
Äkkiseltään sitä alkaa kyllä miettiä, että onko Yleisradion tv-tuotanto todella noin ylivoimaista verrattuna kaupallisiin kanaviin?
Ei, siitä ei ole kyse. Venla-gaalaillan hämärtyessä pöydissä kuiskittiin taas siitä, minkä kaikki tietävät, mutta jolle kukaan ei tee mitään. Palkinnot nimittäin jakaa niin sanottu Televisioakatemia, jonka jäsenet äänestävät ehdolle asetetuista ohjelmista. Mutta näistä neljästäsadasta jäsenestä joka neljäs on palkkasuhteessa Yleisradioon! On siis itsestään selvää, etteivät kaupalliset ohjelmat pysty pärjäämään kisassa.
Tilannetta parantaa Ylen kannalta vielä se, että kaupallisten kanavien kilpailu on niin veristä, että hekin varmaan äänestävät Ylen ohjelmia mieluummin kuin kilpailijan! Raadin pitäisi koostua riippumattomista ihmisistä. Silloin saataisiin paljon riippumattomammat ja rehellisemmät tulokset.

Perinteisten mediatalojen tulojen laskiessa kaupallisten kanavien kilpailu on mennyt muutenkin ihan älyttömyyksiin. Voin kertoa siitä esimerkin. Nelonen on ostanut itselleen yksinoikeuden määrättyihin esiintyjiin, jotka eivät sitten saa esiintyä missään muualla. Ja nyt tarkoitan, että he eivät todella saa näkyä missään muodossa ”väärällä” kanavalla. Haastattelin poikani Jollen kanssa TV5-kanavalla esitettävään talk show -ohjelmaamme Aku Hirviniemeä. Kun ohjelma oli valmiiksi nauhoitettu, yhtäkkiä Nelonen kielsi sen esittämisen – vedoten yksinoikeuteensa Aku Hirviniemeen! Siis edes haastatteluja ei voi antaa muilla kanavilla. Luulisi, että se tekisi Akusta vielä kiinnostavamman, varsinkin jos haastattelu on hyvä.

Tämä oli yksittäinen esimerkki, mutta kuvaa hyvin sitä hengenhätää, joka kanavien johdolla tuntuu välillä olevan. Televisioala ja sen ansaintamallit ovat murrosvaiheessa, joten puntit tutisevat. Niin kuin aina, murrosvaiheessa voi esimerkiksi yrittää lypsää loppuun vanhassa bisneksessä vielä pyörivät rahat. Esiintyjien pakkonaittaminen kanaville on vanhaan takertumista, joka voi toimia hetken, mutta ei ole niitä keinoja, jolla oma asema pystyttäisiin tulevaisuudessa turvaamaan. Se vaatii jotain paljon kekseliäämpää.