Melkoinen päivä
Eilen oli varmasti yksi elämäni hektisimmistä päivistä. Kuinka paljon voikaan mahtua yhteen päivään elämän erilaisia käänteitä!
Keskiviikon ja torstain välinen yö oli kulunut osin Lastenklinikalla. Poikani Danne oli lyönyt päänsä jääkiekkoharjoituksissa. Kävi ilmi, että hänen piti jäädä koko yöksi tutkimuksiin. Jossain vaiheessa lähdin kotiin ja nukuin pari tuntia. Edellisen illan aikana oli lehdissä julkaistu erilaisia spekulaatioita siitä, että olisin kokoamassa jonkinlaista sote-vastarintaliikettä.
Niinpä eilen aamulla herätessäni puhelin oli täynnä soittoja ja viestejä. Tajusin heti, etten pystynyt juuri silloin keskittymään niihin. Niinpä yritin unohtaa ne kaikki, kävin suihkussa, nousin autonrattiin ja suuntasin kohti Lastenklinikkaa. Saapuessani perille Dannen tutkimukset olivat vielä kesken, mutta lopulta ne valmistuivat eikä mitään huolestuttavaa lopulta löytynyt. Dannekin oli pirteä.
Tämän jälkeen suuntasin eduskuntaan Tukikummien hallituksen kokoukseen, jossa toimin puheenjohtajana. Presidentti Niinistö luopui yli 10 vuoden puheenjohtajuuden jälkeen. Nalle Wahlroos kuuluu hänkin hallitukseen ja tullessaan hän tokaisi, että hänellekin on soiteltu ja kyselty mielipidettä minun asioistani! Kokous kesti tunnin. Kävimme läpi vuoden suunnitelmat hyvässä hengessä. Mutta mukavasta kokouksesta siirryin aivan toisenlaisiin tunnelmiin. Lähdin nimittäin sieltä suoraan setäni hautajaisiin. Se oli raskasta, mutta ei siitä sen enempää.
Hautajaisten kahvitilaisuudesta lähdin taas suoraan eduskuntaan, jonne oli järjestänyt lehdistötilaisuuden. Kun saavuin paikalle, en ollut uskoa silmiäni: paikalla oli lehdistöä ja muuta väkeä enemmän kuin HIFK:n maalilla! Hetken jo hermostuin, että muistanko sanoa kaiken mitä olen suunnitellut. Mutta sitten tein niin kuin yleensä: unohdin suunnitelmat ja päätin puhua vain suoraan sydämestäni sen mitä ajattelen. Sillä tavalla asiat yleensä menevät hyvin ja ainakin sitä on rehellinen. Niinpä en ollut kuhisevan toimittaja- ja kamerarivistön edessä lopulta yhtään hermostunut.
Selitin miksi eroan nyt kokoomuksesta. Siksi, että vanhat ja isot puolueet ovat jääneet päätöksentekotavoissaan kiinni menneisiin aikoihin. Edes kansanedustajalla ei ole valtaa päättää isoista linjoista, saati sitten muilla puolueaktiiveilla tai äänestäjillä. Lisäksi lobbarit ovat tulleet liian voimakkaiksi. Sama huomio on tehty muuallakin Euroopassa. Vanha valta murenee, ja hyvä niin.
Kotiin ajaessani jäin vielä miettimään Kokoomusta: miksi ihmeessä se on niin sitoutunut sote-uudistukseen? Siinä on näillä tiedoilla niin monta asiaa, jotka tekevät siitä katastrofin, että Kokoomus tulee luultavasti häviämään vaalit. Hyvän ystäväni Petteri Orpon tulisi nyt ottaa järki käteen ja kaataa koko hanke. Se ei olisi huono päätös.
No, en ehtinyt tätä spekuloida enempää, sillä lysähdettyäni kotona hetkeksi sohvalle aivan uupuneena, keräsin vielä loput voimanrippeet, kirjoitin tämän kolumnin, vaihdoin vaatteet ja lähdin ajamaan kohti tv-studiota ja EVS-ohjelman suoraa lähetystä…
Ei voi muuta sanoa kuin että ohhoh mikä päivä!