Hyvinvointivaltio kannattaa säilyttää
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on
maailmanlaajuisesti uskomaton menestystarina. Vienti- ja kulutuspohjaisessa
talousajattelussa unohdetaan silti usein, että investoinnit henkiseen pääomaan ovat
edellytyksiä menestykselliselle tulevaisuudelle ja kaikelle uudelle – myös
taloudellisille innovaatioille. Tämä tarkoittaa panostuksia koulutukseen,
tutkimukseen, osaamiseen ja ihmiseen itseensä.
Suomen menestystarina perustuu koulutukseen ja
osaamiseen, vaikka sitä ei aina kotimaisesta keskustelusta uskoisi. Laadukas
koulutus ja sitä edeltävä päivähoito ovat kuitenkin suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan keskeisintä ydintä. Molempien merkitys on vahva myös
syrjäytymisen ehkäisyssä.
Koulutus on tehokas sosiaalivakuutus. Sen myötä
jokaiselle avautuu mahdollisuudet rakentaa omaa elämäänsä ja löytää oma
paikkansa yhteiskunnassa. Toisaalta sosiaaliturva muodostaa turvaverkon, jolla
otetaan koppi ihmisestä silloin, kun elämä ei mene suunnitellusti.
Lapsiperheisiin, koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen tuo tutkitusti
tuloksia.
Järjestelmämme vaatii kuitenkin jatkuvaa
kehittämistä ja sen on kyettävä vastaamaan ajan haasteisiin. Väestön
ikääntymisen vaikutuksista julkiseen talouteen puhutaan paljon. Valtiovarainministeriö
on arvioinut, että sen seurauksena julkiset menot kasvavat n. 400-500 milj.
euroa vuosittain. Palvelujen rahoitus on haasteiden edessä. Meidän on
rakennettava palvelutaso, joka tarjoaa oikeudenmukaiset ja toimivat palvelut kaikille.
Oikeudenmukaisuuden tulee koskea yhtä lailla maksajaa kuin saajaakin. Keskeistä on heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen erilaisin tulonsiirroin. Myös keskituloiselle lapsiperheelle tulee olla mahdollista parantaa taloudellista asemaansa työtä tekemällä. Työnteon tulee olla aina kannattavaa eri tuloluokissa. Tähän täytyy vaikuttaa myös verotuksellisin keinoin. Jos työssä käyvien maksuosuus kasvaa kohtuuttomaksi, se näkyy kiinnostuksessa tehdä – tai olla tekemättä – töitä.
Vakaa ja kasvava työllisyys on paras tae hyvinvointivaltion rahoittamiselle. Yhden prosentin nousu työllisyysasteessa tarkoittaa n. 1,4 miljardin euron lisävaroja julkisessa taloudessa. Työllisyyteen on siis syytä panostaa. Hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamiseen meillä ei missään nimessä ole varaa.