Itsekkäästi lapseton
Olen nuori nainen ja juuri siinä iässä, jossa pitäisi perustaa perhe. Monen mielestä olisin voinut perustaa perheen jo vuosia sitten, onhan minulla ollut mieskin jo pidemmän aikaa. Emme onneksi ole naimisissa, sillä se olisi ikään kuin julkinen viesti muille, että nyt on ok kysyä milloin lapsia tulee. Näin on käynyt monelle ystäväpariskunnalle.
“Millonkas sitten lapsia?” on ilmeisen helppo keskustelun avaus kaikille enemmän ja vähemmän tutuille. Harva kuitenkaan kysyessään on pohtinut, kuinka paljon lapsettomuus on yhteiskunnassamme lähiaikoina lisääntynyt. Nuori nainen voi siis olla lapseton myös haluamattaan ja tällainen puheenaihe voi olla hyvinkin arka.
Lapsia on tehty aina itsekkäistä syistä. Lapsia on tarvittu esimerkiksi avuksi suvun maatilalle töihin, sukutilojen jatkajiksi ja iäkkäämmistä vanhemmista huolehtimaan. Nyt lapsia pitäisi tehdä yhtäkkiä epäitsekkäistä syistä kantamaan huolta yhteiskunnan tulevaisuudesta “synnytystalkoilla”.
Moni valitsee itsekkäästi, eikä halua lapsia ollenkaan. Lastenkasvattamisen sijaan aikaa halutaan käyttää uraan tai vaikka matkustamiseen. Moni puolestaan haluaisi lapsia, mutta ei löydä sopivaa kumppania “hedelmällisten vuosien aikaan”. Hekin ovat itsekkäitä, kun vaativat sen oikean kumppanin löytymistä. Toisaalta olisi ympäristöetu, että ihmisväestö vähenisi pitkällä aikavälillä.
On myös olemassa niitä, jotka itsekkäästi tekevät lapsia. Tai siis saavat. Tänä päivänä lapset ovat kuitenkin kuluerä, eikä heistä ole suoranaista hyötyä vanhemmille työelämässä, päinvastoin. Lapset kuluttavat aikuisten aikaa ja työvuosia kotona. Vanhanakaan lapsia ei tarvita enää pitämään huolta, onhan meillä vanhainkodit.
Itsekkäistä syistä myös keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä on noussut. Halutaan opiskella, tehdä töitä, hankkia kenties ensiasunto ja auto ennen kuin ollaan valmiita lasta varten. Olisiko siis syytä todeta, että maailma on muuttunut?
Voin rehellisesti sanoa, että olen itsekäs, kun minulla ei ole lapsia. Haluan valmistua ammattiin ja tehdä uraa, ennen kuin olen valmis perhe-elämään. Haluan, että minulla on sopiva koti ja ympäristö valmiina, jos joku päivä lapsia saisin. Elän itsekkäästi nyt, jotta voin mahdollisesti tehdä itsekkäästi lapsia jonain päivänä ihan vain siksi, että se tekisi elämästäni merkityksellisempää. En siksi, että yhteiskunta sitä vaatii ja odottaa.
On fakta, että suomalaisia kuolee vuosittain enemmän kuin syntyy. Myös biologinen lapsettomuus on lisääntynyt. Sekin on tiedossa, että maapallomme pursuaa ihmisistä, eikä sen resurssit riitä enää kaikille. Meillä on paineita Suomessa, jotta myös minun ja tulevienkin sukupolvien olisi mahdollista saada tulevaisuudessa eläkkeensä ja palvelunsa, kun työikäisten määrä vähenee.
Jokainen päättäköön itse haluaako lapsia vai ei ja missä vaiheessa on valmis perhe-elämään, jos siihen ylipäätänsä on mahdollisuus. Kaikki vähän alle ja yli 30 -vuotiaat tietävät tasan tarkkaan olevansa parhaassa hedelmällisessä iässä. Lasten vastuullista hankkimista ei voida lisätä lapsitonneilla tai ilmaisilla lapsettomuushoidoilla. Keskittykäämme siis panostamaan työmarkkinoiden houkuttelevuuteen, jotta saisimme lisää työperäistä maahanmuuttoa.
Iida-Eveliina, lapseton 29 -vuotias nainen