Hoitajamitoitus ei takaa vanhuspalveluiden laatua, päinvastoin
Sanon silläkin uhalla, että minut taas leimataan mummojen lahtaajaksi: Hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei ratkaise vanhustenhoidon laadullisia ongelmia.
Teen työkseni rakentamisen laadunvalvontaa ja osallistun kymmenienmiljoonien eurojen hankinta- ja kilpailutuskokonaisuuksiin. Urakkasopimukseen ei koskaan kirjata, että "urakkaan kuuluvien putkitöiden suorittamiseksi työmaalla on jatkuvasti oltava 20 asentajaa". Se ei olisi tarkoituksenmukaista, vaan yhtenä hetkenä se olisi aivan liikaa ja seuraavana aivan liian vähän.
Siksi laatukriteerit pohjautuvat asennusaikataulujen ja työn laadun valvontaan. Jos aikataulu tai asennusten laatu kusee, niin tiedetään, että työvoimaa kenties tarvitaan lisää ja lisäkoulutukselle on tarvetta.
Näistä samoista syistä lakiin kirjattu abstraktio, 0,7 hoitajaa/hoidettava, on epäolennaista vanhustenhoidon laadun kannalta. Olennaista olisi määrittää vanhusten hyvinvointiin vaikuttavat laatukriteerit: Monestiko päivässä hoidettavan pitää saada ruokaa, kuinka usein lakanat on vaihdettava, milloin pitää päästä ulkoilemaan, jne, jne. Ja tietysti työn tilaajan, tässä tapauksessa kunnan, on myös valvottava tilaamansa palvelun laatua säännöllisillä auditoinneilla, se on palvelun ostajan velvollisuus niin itseään, vanhuksia kuin veronmaksajiakin kohtaan. Valvontakäynneistä ei tietenkään tule kertoa etukäteen valvottavalle, se on selvää.
Kiinteä hoitajamitoitus ei myöskään vastaa hoitolaitoksittain ja ajankohdittain rajusti vaihtelevaan työvoimaresurssin tarpeeseen. Hoidettavien kunto, ostopalveluiden määrä, laitoksen ikä, kunto ja geometria, teknologian hyödyntäminen, prosessien tehokkuus, työntekijöiden motivaatio ja monet muut tekijät vaikuttavat siihen, montako hoitajaa tarvitaan tekemään vaadittu työ. Niinpä kiinteä hoitajamitoitus voi turhaan nostaa tehokkaan palveluntuottajan kustannuksia siinä, missä se ei varmista palvelun laatua tehottomissa hoitolaitoksissa. Hoitajamitoituksella ei siis itse asiassa saada mitään, mitä sillä halutaan saada, mutta voidaan luoda vino pino uusia ongelmia.
Esperi Caren toiminnassa paljastuneet laiminlyönnit tietysti kertovat kyseisen yrityksen business-etiikan täydellisestä rappiosta. Mutta tapaus on jälleen tuonut esiin myös suomalaista politiikkaa riivaavan ongelman: Poliitikot reagoivat kriisiin tekemällä jotain, jotta näyttäisi siltä, että tehdään edes jotain. Nyt oppositio sai mekastuksellaan huudettua ratkaisuksi hoitajamitoituksen lyömisen lakiin ja kaikki muut tietysti leimataan vanhusten vihaajiksi. Tällaisen paineen alla ilman rautakangenvahvuista selkärankaa kansanedustajaehdokas taipuu ja liittyy vaalipopulistien kuoroon, vaikka soihtujen ja talikkojen varjossa valittu ratkaisu ei auta vanhuksia tippaakaan.
Toistan vielä: Lakiin kirjattu hoitajamitoitus ei ratkaise ensimmäistäkään käsillä olevaa ongelmaa, mutta työn määrään perustuva hoitajamitoitus taas voi määritellä kussakin tapauksessa hoitajien määräksi joko yli tai alle 0,7 hoitajaa/hoidettava. Niinpä vanhustenhoidon laadun varmistaminen onnistuu paremmin tukeutumalla hoidon laatua mittaaviin kriteereihin. #terestroika