Villiä menoa sähkönmyyntimarkkinoilla
Taloussanomat kirjoitti 24.1.2019 villistä menosta sähkönmyyntimarkkinoilla. Kuluttaja-asiakkaan sähkösopimus oli purettu tämän tietämättä. Erityisesti vanhuksille kohdistettu puhelinmyynti on aiheuttanut suuttumusta – niin sähköenergian kuin mm. aurinkosähköjärjestelmien osalta.
Itsekin koin vastikään, miten harhaanjohtavaa – jopa epärehellistä puhelinmyyntiä alalla harjoitetaan. Puhelinmyyjä soitti ja ilmoitti ilouutisena, että juuri minun katuosoitteeseeni olisi saatavilla tarjouksena edullinen määräaikainen 24 kk sähkösopimus. Alennus nykyiseen sopimukseeni olisi peräti 18%. Todettakoon, ettei myyjällä voinut olla tietoa sopimukseni sähköhinnasta.
Jatkoin keskustelua. Kuntamme energiayhtiön hallituksen jäsenenä olen kovin kiinnostunut sähkön myynnistä. Kävi ilmi, että määräaikainen tarjous ei ollut kiinteähintainen ja luvattu alennus perustui laskelmaan edellisten vuosien pörssisähkön hinnoista. Ei myyjä, eikä asiakas voinut tietää, mikä määräaikaisen sopimuksen hinta kWh:lle tulisi olemaan. Silti myyjä argumentoi vahvasti tulevilla säästöillä.
Keskustelun edetessä myyjä ilmoitti, ettei heidän yrityksensä lisää mitään omia kuluja tai katteita pörssisähkön hintaan. Kuluttaja maksaisi sentilleen saman hinnan kuin yritys itse maksaa pörssisähköstä. Kysyessäni mihin – pelkkiin kuukausimaksuihinko – yrityksen tuloksen teko perustuu, myyjä ei osannut vastata. Hän arveli, että tulos tehdään lisäpalveluilla kuten tuuli- ja aurinkoenergian myynnillä. Yrityksen web-sivuilta totesin myöhemmin, että myyntitilanteessa annettu tieto ei pitänyt paikkaansa. Kyseinen yritys ei välitä pörssisähköä ilman katetta, vaan lisää pörssisähkön hintaan oman provisionsa.
Kun sähkön puhelinmyyntiä tehdään edellä mainitulla tavalla, on syytä huolestua etenkin iäkkäämpien henkilöiden kuluttajansuojasta. Paikallisvoima ry:n vuonna 2018 julkaisemassa tutkimuksessakin todettiin, että sähkösopimusten puhelinmyynti kohdistuu erityisesti yli 60-vuotiaisiin. Määräaikaisen pörssihintaisen tuotteen hinnanmuodostumisen ymmärtäminen on kuluttajan kannalta kohtuuttoman monimutkaista – jopa mahdotonta, vaikka se tapahtuisi ilman edellä kerrottuja harhaanjohtavia myyntiargumenttejakin. Kun tähän yhdistää esimerkiksi iän tuomat vaikeudet, niin kyseenalaistan pörssisähkön määräaikaiset sopimukset.
Perinteinen sopimusmalli on ollut, että määräaikaisessa sopimuksessa kuluttaja sitoutuu tietyn pituiseen sopimussuhteeseen ja saa vastineeksi tuolle määräajalle kiinteän hinnan eli täyden varmuuden sopimusjakson hinnasta. Edellä kuvatussa kyseenalaisessa mallissa kuluttaja sitoutuu määrämittaiseen sopimusaikaan, mutta saa vastineeksi vain täyden epävarmuuden sopimusjakson hinnoittelusta. Tämä puolestaan voi johtaa kalliisiin pitkäaikaisiin sopimuksiin, vaikka tarjolla olisi kiinteähintaisia ja kuluttajan kannalta turvallisia vaihtoehtoja. Toivon, että sekä Energiavirasto että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ottavat asiaan selkeän, kuluttajan kannalta kohtuullisen kannan.
Kolmannes Paikallisvoiman tutkimukseen vastanneista halusi kieltää sähkön puhelinmyynnin täysin ja lisäksi liki 60 prosenttia vastasi, että se tulisi olla sallittua vain kuluttajan antamalla luvalla. Alle 10 prosenttia vastanneista piti sähkön puhelinmyyntiä hyväksyttävänä. Rohkenen ehdottaa, että sähkön puhelinmyynti tulisi sallia vain kuluttajan erikseen antamalla luvalla.