Vihreä kaksinaismoralismi ja vanhustenhoivan sosialisointi
Pekka Haavisto ja vihreät ovat ehdottaneet voitontavoittelun kieltoa vanhustenhoidossa. Kannanotollaan vihreät heittävät kaikkien pienten ja suurten yksityisten hoivatuottajien päälle epäilyksen varjon, vaikka suurin osa tuottajista toimii asiallisesti ja laadukkaasti. Ennen kuin vanhustenhuolto Suomessa sosialisoidaan kokonaan suosittelen vasemmistoa vilkaisemaan THL:n tutkimuksia.
THL on tehnyt vuosittain seurantatutkimusta ikäihmisten palveluista vuodesta 2013 lähtien. Tutkimuksessa laatua mitataan 26 eri kategoriassa. Viime vuonna toteutetussa tutkimuksessa yksityiset toimijat pesivät julkisen 18 kategoriassa. Yksityinen puoli voitti julkisen myös THL:n vuoden 2016 asiakastyytyväisyyskyselyssä.
Vihreät kyllä korostavat maahanmuuttajien tekemien vakavien rikosten yhteydessä, ettei yksilön rikoksista pidä syyttää kaikkia maahanmuuttajia. Kun laiminlyönteihin syyllistyy yksittäiset hoivayhtiöt, ovat vihreät ensimmäisenä sosialisoimassa koko hoivatoimintaa. Eivätkö vihreät itse tunnista puheidensa kaksinaismoralismia? Vihreissä on kaivettu vaalien alla persupopulismin keitto-ohjeet esille. Esperit ja Attendot on laitettava laiminlyönneistään ankaraan vastuuseen, mutta on puhdasta populismia kiihottaa kansaa syrjimään kaikkia alan toimijoita.
Jos vihreiden esitystä miettii tarkemmin, ymmärtää sen järjettömyyden.
Suomessa on lähes tuhat yksityistä hoivayksikköä. Noin kolmannes kaikista vanhusten hoivapalveluista hankitaan yksityisiltä, ja ympärivuorokautisesta palveluasumisesta puolet on yksityisten tuottamaa. Esimerkiksi Espoossa suhdeluku on jo 75 prosenttia. Suurten kaupunkien vanhusten sote-palveluiden kustannusvertailusta ilmenee, että kaupunkien ostopalveluiden vuorokausihinta tehostetussa palveluasumisessa keskimäärin noin 50 euroa edullisempi kuin kaupunkien omassa tuotannossa.
Voitontavoittelun kielto johtaisi valtavaan yritysten vetäytymiseen markkinoilta. Seurauksena olisi tuottajahintojen kohoaminen ja valtavat julkiset investointipaineet. Homekoulukorjaukset jäisivät odottamaa, kun kuntien ja kaupunkien rahat kuluisivat hoivayksiköiden rakentamiseen. Yksityinen toiminta on syntynyt julkisen rinnalle nimenomaan ratkomaa nopeasti vanhenevan väestön synnyttämiä investointipaineita.
Toisekseen on hyvä muistaa, että ei voitontavoittelu ole perimmäinen syy laiminlyönteihin. Yhtä lailla julkisissa hoivakodeissa ilmenee ongelmia. Myös laatu on THL:n tutkimusten mukaan yksityistä heikompaa. Mikä sitten selittää julkisen puolen laiminlyöntejä, jos toimijoilla ei ole tarvetta tavoitella ahneesti voittoja? Välinpitämättömyys?
Hyvä hoito ja hoiva riippuvat tuottajan kannusteista. Jos hyvin hoidetusta toiminnasta seuraa palkkio ja huonosti hoidetusta toiminnasta sanktio, ohjaavat kannustimet tarjoamaan mahdollisimman hyvää palvelua. Voiton tekemisen kieltäminen tai rajoittaminen tarkoittaisi hyvän hoidon kannustimien alasajoa. Samalla kannustimet toiminnan kehittämiseen ja uusien teknologioiden käyttöönottoon laskisivat. Suurimpia häviäjiä olisivat hoidettavat itse. Laiminlyöntitapauksissa ongelmana on ollut valvonnan ja sanktioiden puute eli tuottajien kannustimet eivät ole tältä osin olleet kunnossa. Katse kääntyy myös palveluiden tilaajan eli järjestäjän valvonnan suuntaan.
Entä jos annettaisiin ihmisten itse päättää? Jos Suomessa olisi vanhusten hoivassa käytössä laaja valinnanvapaus, jokainen saisi itse kilpailuttaa hoivakotinsa laadulla. Esperille ja Attendolle tuskin olisi tunkua viime aikojen uutisten valossa.
Valinnanvapaus on keino kannustaa palveluntuottajia uudistamaan toimintatapojaan ja samalla parantamaan hoivan ja hoidon laatua. Kun tuottajien kannustimet ja valvonta ovat kunnossa ja kilpailu toimii, voidaan samanaikaisesti sekä parantaa laatua että hillitä kustannuksia. Toimiva ja rehti kilpailu on fiksuin tapa rajoittaa yksityisten yritysten ylisuuria voittoja.