Case Berner

Ruotsalainen SEB-pankki toi yhtiökokouskutsussaan julki, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on ehdolla pankin hallitukseen. Tieto yllätti niin hallituskumppanit kuin erityisesti Keskustan väen.

Ylelle Berner kertoi, että SEB julkisti tiedon hänen ehdokkudestaan varsin nopeasti. “Omalta osaltanikin voin sanoa, että tieto tuli pikaisesti. Edes oma perheeni ei ollut informoitu”, Berner infosi Svenska Yleä.

Epäselväksi jäi, milloin Berner olisi itse katsonut asialliseksi informoida kansalaisia.

Oikeuskansleriin Berner oli ollut yhteydessä jo muutamia päiviä aiemmin – ilmeisesti tarkoituksena saada siunaus sille, että toimimisena samanaikaisesti ministerinä ja SEB-pankin hallituksen jäsenenä ei ole estettä. Näin oli oikeuskansleri Pöysti myös linjannut. Tosin sittemmin kävi ilmi, että myönteinen linjaus oli tehty virheellisten pankin hallituskokousten päivämäärätietojen pohjalta.

Oikeuskanslerin arvio esteellisyydestä oli erikoinen. Olisi todella outo  tilanne, että virassa oleva ministeri olisi hetkeäkään yksityissektorilla toimivan rahoituslaitoksen hallituksen jäsen – olisi tällä hallituksella kokouksia tai ei. Tai riippumatta siitä olisiko kyse toimitusministeristöstä. Normaali käytäntö ja erinomainen ohje on näihin päiviin asti ollut, että jos esteellisyyttä on aihetta edes epäillä, niin tulee toimia esteellisyyden edellyttämällä tavalla. Näin toimitaan vähäisimmissäkin tehtävissä. Miksei siis ministerin virassa, josta perustuslaissakin erikseen todetaan, että ministeri ei voi hoitaa sellaista tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

Kenelläkään ei ole syytä arvostella Berneriä siitä, että hän jättäytyy pois eduskunnasta, eikä pyri toiselle kaudelle. Sen ei pitäisi olla yllätys kenellekään. Siitä hän kertoi avoimesti jo ryhtyessään hoitamaan kansanedustajan tehtävää neljä vuotta sitten. Päätös on yksin hänen.

Ongelmallista on se, kun virassa oleva ministeri neuvottelee tulevista tehtävistä,  työpaikoista ja siis myös tulevista korvauksista yksityissektorin toimijoiden kanssa. Jo tässä voi syntyä esteellisyyteen viittavia tilanteita, joista ulkopuoliset eivät ole tietoisia.

Yksi tällainen – jälkikäteen arvioituna jopa hämmästyttävä – tapaus koettiin vuoden 2009 elokuussa, kun silloinen pääministeri Matti Vanhanen otti yhteyttä Metsäteollisuus ry:hyn ja kysyi tämän merkittävän etujärjestön toimitusjohtajan pestiä. Tämä virassa olevan pääministerin työnhakukeikka tuli julki yli vuosi jälkikäteen.