#SaaLiikkua – Kokoomuksen eduskuntaryhmän liikuntapoliittiset linjaukset

Johdanto

Liikunnalla on useiden tutkimusten mukaan keskeinen yhteys oppimiseen, sosiaalisten taitojen vahvistumiseen, itsetuntoon sekä elämänhallintaan muutoinkin. Vain viidennes suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikkumattomuus lisää merkittävästi riskiä sairastua elintapasairauksiin ja johtaa jopa ennenaikaisiin kuolemiin. Liikkumattomuus aiheuttaa lisäksi vuosittain yli kolmen miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle. Liian vähäinen liikkuminen on yksi keskeisistä ratkaistavista haasteista.

Erityisen huolestuttavaa on, että suomalaiset nuoret eivät liiku tarpeeksi. Nuoret ikäluokat tulevat yhä pidempään ja hektisempään työelämään yhä huonommassa kunnossa. Liikuntapolitiikassa on vahvistettava arkiliikunnan, lasten ja nuorten harrastustoiminnan sekä huippu-urheilun edellytyksiä. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta kaikki vaativat yksilölliset rahoitus- ja ohjauskeinot.

On ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan lisätä terveyttä edistävää liikuntaa. Tähän työhön tarvitaan monialaista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Tarvitsemme lisää matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia. Liikuntapaikkarakentamista on edistettävä määrätietoisesti, jotta meille syntyy kattava ja laadukas liikuntapaikkaverkosto. Huomiota on kiinnitettävä myös heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien liikunta- ja harrastusmahdollisuuksiin.

Yksi valtion keskeisimpiä liikunta- ja urheilupolitiikan tukimuotoja ovat jaettavat valtionavustukset. Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten turvaaminen on liikuntapolitiikan elinehto. Järjestöt ovat keskeisessä roolissa suomalaisten liikuttamisessa. Liikunnan ja urheilun tuki tulee tällä hetkellä veikkausvoittovaroista. Veikkausvoittovarat ovat keskeinen suomalaisen liikunnan tuen mahdollistaja. On kuitenkin selvää, että pitkällä tähtäimellä valtion budjettirahoituksen osuutta liikunnan tukemisessa on lisättävä.

Valtion liikunta- ja urheilupolitiikan koordinointia yli hallinnonrajojen on vahvistettava. Liikuntapolitiikkaa tehdään joko suoraan tai vähintään välillisesti jokaisella valtion eri toimialalla. Valtion ohjauspolitiikan kehittämiseksi valtioneuvoston on asetettava toimivallaltaan hallinnonrajat ylittävä toimielin.

Verotusjärjestelmää on tarkasteltava ja arvioitava liikuntapalveluiden alemman verokannan hyödyt suhteessa verokertymän alenemiseen. Verotuskäytännöt eri lajien tai liikunnan edistämisen eri muotojen välillä ovat moninaisia, ja kokonaisuuden tulisi olla yhteneväinen arjen käytäntöjen kanssa. Tällä hetkellä mitä yksilöidympään suuntaan mennään yksilön liikuttamisessa, sitä suurempi verokanta on.

Urheilijoiden ja valmentajien tulot muodostuvat useista eri lähteistä. Tämä osaltaan on johtanut monimutkaiseen ja puutteelliseen sosiaaliturvajärjestelmään. Urheilijoiden asemaa on niin toimeentulon, sosiaaliturvan kuin eläketurvan osalta parannettava. Valmentamisen mahdollisuuksia sekä vapaaehtoispohjalta että ammattimaisesti on niin ikään parannettava.

Kokoomuksen liikuntapoliittiset teesit

Luodaan Suomeen ilmapiiri, mutta myös mahdollisuudet Saa Liikkua -elämäntavalle. Otetaan tämä ajattelumalli keskiöön yhdyskuntasuunnittelussa, kaikessa rakentamisessa, päiväkotien ja koulujen arjessa, mutta myös työelämässä ja arjen liikkumisessa. Yhdyskuntasuunnittelussa luodaan edellytyksiä kävelyn ja pyöräilyn edistämiselle. Liikunnan ennaltaehkäisevä ja hyvinvointia lisäävä vaikutus tunnustetaan laajasti yhteiskunnassa ja tämän toteutumista tuetaan.

Liikuntatottumukset kehittyvät jo varhaislapsuudessa ja –nuoruudessa. Jatketaan Liikkuva varhaiskasvatus sekä Liikkuva opiskelu –ohjelmia. Laajennetaan toimintamallia korkea-asteelle, jotta myös korkeakouluopiskelijoiden liikuntatottumuksia voidaan vahvistaa.

Taataan jokaiselle mahdollisuus harrastaa. Käynnistetään Harrasta koulussa –ohjelma sekä pilotoidaan harrastesetelimallia. Vahvistetaan koulupäivän yhteydessä tapahtuvaa harrastustoimintaa. Koulujen kerhotoiminta on tärkeässä roolissa liikkeen lisäämisessä. Kerhotoiminnan määrärahat on pidettävä vähintään nykytasolla. Kopioidaan ja levitetään toimivat käytännöt, kuten yläkoulun akatemiatoiminta tavoitteellisesti harjoitteleville nuorille.

Liikunnan vaikutus ihmisten toimintakykyyn on merkittävä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä on iso osa niistä, jotka liikkuvat vähiten. Meidän on kannustettava kaikkia liikkumaan. Tarvitsemme enemmän tietoa, neuvontaa ja tukea esimerkiksi jo neuvolapalveluihin. Sote-alan ammattilaisten koulutuksessa liikunnan roolia terveyttä edistävänä tekijänä on lisättävä. Vahvistetaan liikunnan käyttöä hoitomuotona ja kuntoutuksessa.

Uudistetaan liikunnan ja urheilun liikuntapaikkarakentamista niin, että Suomessa on hyvät arkiliikunnan ja koululiikunnan paikat, mutta myös urheilun ja huippu-urheilun harjoittelu- ja suorituspaikat. Käytetään valtion tuki nykyistä tehokkaammin ja mahdollistetaan myös uudenlaiset rahoitusmallit liikuntarakentamisessa sekä selvitetään innovatiivisia liikuntapaikkarakentamisen mahdollisuuksia.

Nykyistä urheiluopistoverkostoa on kehitettävä. Kehittämisen lähtökohtana on oltava se, että järjestelmä parhaalla mahdollisella tavalla palvelee sekä liikunta-alan koulutusta ja liikkeen lisäämistä että kansalaistoiminnan ja huippu-urheilun tarpeita. Kaupungistumisen myötä tarvitsemme urheilun osaamiskeskuksia erityisesti kaupunkiseuduille, jossa yhteistyö tutkimuksen ja elinkeinoelämän kanssa on mahdollisimman tiivistä.

Urheilijoiden ja valmentajien toimeentulo muodostuu useista eri kanavista, mikä aiheuttaa epävarmuutta tulotasosta. Osana sosiaaliturvauudistusta ratkaistaan urheilijoiden ja valmentajien toimeentulo- sosiaaliturva- ja eläkekysymykset.

Suomalaiset pitävät tärkeänä huippu-urheilijoiden menestystä kansainvälisissä kilpailuissa. Selvitetään tarve ja edellytykset kansallisen huippu-urheilulain säätämiselle. Huippu-urheilun rahoitusta on pitkällä tähtäimellä pyrittävä nostamaan nykytasoon nähden. Yksi keskeisimpiä toimenpiteitä on Olympiarahaston perustaminen, jota valtio pääomittaa.

Vahvistetaan liikuntapolitiikan poikkihallinnollisuutta ja koordinointia valtionhallinnossa. Liikuntapolitiikka on sektorirajat ylittävää toimintaa, ja sen tulee näkyä myös rahoituksen kanavoinnissa. Valtioneuvoston tason koordinointia varten perustetaan erillinen toimielin, jota puheenjohtajaa seuraavassa hallituksessa kulttuuri- ja urheiluministeri.

Varmistetaan liikunnan ja urheilun ja muiden Veikkauksen edunsaajien rahoitus turvaamalla kansallisen peliyhtiön toiminta tulevaisuudessakin. Rahoituksen riittävyys tulee varmistaa tarvittaessa myös muita rahoitusmalleja käyttämällä. Liikunnan budjettia on avattava myös muiden ministeriöiden osalta, jotka tekevät työtä liikunnan ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi.

Kehitetään lainsäädännön vaikutusten arviointia ja otetaan liikunnan vaikutusten arviointi osaksi lainsäädäntötyötä. Jatkossa liikkumisen kannalta keskeisissä lakihankkeissa olisi tarkasteltava sitä, millä tavalla se edistää liikunnan määrän lisäämistä.

Uudistetaan liikuntapalveluiden arvonlisäverotusta. Tällä hetkellä liikuntapalveluissa vaihtelee alv-kanta palvelusta riippuen nollaluokasta korkeimpaan verokantaan saakka. Nykykäytäntö on sekava ja asettaa erilaiset toimijat eriarvoiseen asemaan. Jatkossa on pyrittävä mahdollisimman yhtenäiseen ja neutraaliin verokantaan liikuntaa edistävien toimijoiden osalta.

Toteutetaan valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa esitetyt toimenpiteet. Seuraavan hallituskauden aluksi on laadittava määrätietoinen suunnitelma toimenpiteiden aikataulusta sekä niihin varattavista resursseista.

Hyväksytty Kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksessa 14.3.2019