Älä äänestä minua, koska olen aasialainen – loppu etniselle jaottelulle!

Ruskeat tytöt julkaisivat netissä etnistä jaottelua tehneen kolumnin, jossa listataan kaikki ”ruskeat” ehdokkaat. Päätoimittaja Koko Hubara perustelee kolumninsa listaa sillä, että eduskunnassa pitää olla enemmän muita kuin valkoisia kansanedustajia.

Päädyin listalle olemaan se aasialainen tyttö, joka pelkällä olemassaolollaan murtaa valkoisten ylivaltaa. Tässä kuitenkin hämmennystä aiheuttaa se, että en näe valkoisuutta sellaisena asiana, jota vastaan pitää taistella. Jokaisella meillä on ihan samanlaiset mahdollisuudet ja oikeudet, oli valkoinen tai ei.

Listan ongelmana on, että se tekee selkeän jaon: valkoiset ehdokkaat vastaan kaikki muut. Henkilökohtaisesti minun toiseuden tunnetta ruokkii kaikista eniten se, että jatkuvasti halutaan korostaa kaikkien ulkomaalaistaustaisten erilaisuus valkoisista. En ole tähän asti eduskuntavaalikampanjassani kokenut tällaista esineellistämistä jonkun toisen identiteettipolitiikan hyväksi.

Haluan muistuttaa, että viimeksi Euroopassa valtion puolesta systemaattista etnistä jaottelua ja listaamista tapahtui toisen maailmansodan aikana. Tavoitteena olikin juuri todistaa perustavanlaatuinen erilaisuus kahden ryhmän välillä. Minusta on pelottavaa, että olemme siirtyneet takaisin geenit edellä -ajatteluun.

Lisäksi olen usein törmännyt väitteeseen, että eduskunnan pitää olla kuin Suomen väestö pienoiskoossa. Pitäisi muka olla suhteellisesti yhtä paljon naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, kuten myös etnisiä vähemmistöjäkin. Muuten se on huutavaa epätasa-arvoa. En voisi olla tästä enempää eri mieltä. 

Eduskuntaan mennään tekemään politiikkaa asiakysymyksillä, ei omalla egolla. Kun puhutaan, että eduskunta edustaa kansaa, ei se tarkoita, että äänestäjä valitsee itseään geneettisesti tai muuten mahdollisimman samanlaisen edustajan. Jos veisimme tämän ajattelun äärimmäisyyksiin, pitäisi meidän oikeastaan arpoa kansanedustajat väestöpohjan mukaan.  Jokaisen tulee äänestää poliittisten mielipiteiden mukaan. Yksinään se, että olen aasialainen ja istuntosalissa ei muuta yhtään mitään.

Uskon, että Suomessa pääsemme vielä sellaiseen asetelmaan, jossa ihonvärillä ei ole mitään väliä. Tämä tarkoittaa, että minua ei pistetä suurennuslasin alle ja arvuutella uhriasemaani ulkonäön perusteella. Toivottavasti yksikään ei äänestä minua koska näkee minut kivana kiinalaisena amulettina täydentämässä kuvitteellista moninaisuutta.

Sivuhuomiona listalta puuttui näiden kriteerien mukaan ainakin kaksi ”ruskeaa” kokoomuslaista, Rita Kostama ja Joel Elmaci. Kummallista, että valkoisten adoptoima aasialainen on ruskeampi kuin esimerkiksi ruandalainen pakolainen. Luulenkin, että listan tekemisessä olisi tarvittu aika lailla paljon enemmän tarkkuutta kun ehdokkaita seulottiin läpi. Toisaalta ymmärrän, että on erittäin haasteellista toisen geenikarttaa ja taustoja arvuutella nimestä ja naamasta.

Jos Ruskeat tytöt vastustaisivat aidosti rasismia, he poistaisivat listan ja edistäisivät sellaista Suomea, jossa ihonvärini ei ole mikään syy nauttia perusteettomia etuuksia.