Muut sairaudet eivät ole kadonneet koronan tieltä

Koronaepidemian myötä sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon toimintaa on ajettu alas koronakriisin tieltä. Tämä tarkoittaa samalla hoitoon pääsyn viivästymistä ja jonojen lisääntymistä entisestään. Jonoissa ei kukaan parane, päinvastoin, siellä vaivat pahenevat ja myös kuollaan.

Suomessa määrällisesti isot kansansairaudet kuten sydän ja verisuonitaudit, diabetes, astma ja mielenterveys ongelmat eivät ole kadonneet minnekään koronaviruksen tieltä. Hoitamattomana muut sairaudet pahenevat ja voivat aiheuttaa jopa hengenvaaran. Esimerkiksi uusia sepelvaltimotautipotilaita diagnosoidaan vuodessa noin 15 000. Sepelvaltimotauti aiheuttaa joka viidennen kuoleman Suomessa. Jos sepelvaltimotauti todetaan ajoissa, ja ihminen saa asianmukaisen ohjauksen ja lääkehoidon tai tarvittaessa tehdään esim. suonensisäisiä toimenpiteitä pallolaajennuksen muodossa, moni pystyy elämään normaalia elämää ja monen elämä pelastuu. Monella ikäihmisellä todennäköisyys tilanteen huonontumiselle voi olla suurempi perussairauksien huonontuneen hoidon osalta kuin sairastua koronainfektioon. Perussairauksien hyvä hoito, hoitoon hakeutuminen tarvittaessa myös muiden oireiden takia ja toimintakyvyn ylläpito ovat tärkeitä kulmakiviä, myös korona-aikana.

Koronakriisin aikana monet syöpäseulonnat ovat myös pysäytetty. Suomen Syöpärekisterin mukaan ainakin 76 kunnassa kohdunkaulan syövän seulontaan kutsuminen on keskeytetty ja rintasyöpä- ja suolistosyöpäseulonnat toimivat osassa kunnista harvennetuin aikatauluin. Seulontojen pysähtyminen on huolestuttavaa, sillä se tarkoittaa samalla sekä syövän toteamisen että hoidon viivästymistä. Monet syöpäepäilyt löytyvät kiireettömäksi arvioidun hoitokäynnin aikana, mutta näitä käyntejä on taas reippaalla kädellä alas ajettu.

Terveydenhuollon toimintojen supistamisen vaarana on myös syöpätapausten hukkuminen jonoihin, ja syövän hoidon aloituksen viivästyminen. Odotusaikana pienikin syöpämuutos voi kasvaa sen kokoiseksi, että ennen kirurgista hoitoa tarvitaan sytostaatteja kasvaimen pienentämiseksi. Se lisää hoitojen kustannuksia, huonontaa ennustetta ja lisää ihmisten kärsimyksiä.  STM:n ja THL:n aiemmissa selvityksissä syöpähoitojen hoitoon pääsy on normaaliaikanakin liian pitkä.  Koronatilanne ja kiireettömien aikojen alasajo eivät ainakaan helpota asiaa. Jätin viime viikolla syövän valtakunnallisesta hoitoonpääsystä ja koronan aiheuttamista hoitoviiveistä kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Toimintayksikköjen supistaminen aiheuttaa harmia myös mielenterveys- kuin lapsi- ja perhepalveluita tarvitseville. Esimerkiksi neuvolatoimintaa on supistettu ja henkilökuntaa siirretty koronan takia muihin tehtäviin. Kriisitilanteen ratkaisut tullaan varmasti näkemään edessäpäin. Neuvolatoiminta on ratkaisevassa asemassa hyvän vauva-ajan hoidon ja lapsen turvallisen kasvun kannalta. Äidin masennus ja kyvyttömyys hoitaa lasta voi tulla ilmi kiireettömällä vastaanottokäynnillä. Jos aikaa ei voida tarjota, saattaa ongelman tunnistaminen viivästyä kohtuuttomasti. Kun sekä neuvolatoimintaa on vähennetty ja koulut ovat kiinni, perheiden kriisit ja lasten hätä voi jäädä piiloon.

Myös monille mielenterveyskuntoutujille koronan aiheuttamat sulut ovat kova paikka kun monia terapiaryhmiä on vain etänä, aikoja on peruttu ja kuntouttava päivätoiminta on tauolla. Monelle päivittäinen sosiaalinen kontakti muihin ihmisiin on ollut se lanka, joka pitää heidät kiinni arjessa ja elämässä. Taloudellinen tilanne monessa perheessä voi muuttua, kun yhteiskunnan sulkeuduttua on menetetty työpaikkoja ja monella yrityksellä menee huonosti. Taloudelliset huolet lisäävät kriisin aiheuttamaa taakkaa. Mielenterveyspalvelujen tarve kasvaa kriisin aikana, ja sen tarvetta on myös paljon kriisin jälkeen.

Elämä kuitenkin jatkuu. Kriisi ei kestä ikuisesti. Potilaat eivät saa jäädä jonoihin, oli sitten normaali tilanne tai koronaepidemia. Jokainen ylimääräinen odotuspäivä tuo lisä ahdistusta ja antaa sairauksille aikaa pahentua. Kukaan ei parane jonossa, vaan hoitoihin on päästävä ajoissa. Yhteiskunta ei voi sulkea silmiä muilta sairauksilta ja tiukkojen rajoitusten varjopuolilta. Hoitamattomina ne voivat johtaa meidät ojasta allikkoon ja pitkäkestoisiin terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.