Kansainvälinen Suomi tuottaa turvallisuutta ja vakautta
Tilannekuva
Maailmanpolitiikka on koronakriisin seurauksena muuttunut epävakaammaksi, suurvaltakilpailu on lisääntynyt ja kansainvälisen sääntöperusteisen järjestelmän uskottavuus on horjunut, vaikka olemme nähneet vasta koronakriisin ensimmäisten kuukausien aiheuttamia seurauksia. Kriisistä selviäminen ja sen negatiivisten vaikutusten torjuminen edellyttää aktiivisia toimenpiteitä ja johtajuutta kotimaassa ja kansainvälisesti.
Koronakriisin on reagoitu ymmärrettävistä syistä kansallisvaltiolähtöisesti. Tämän seurauksena globalisaatiokehitys on hidastunut, mutta toisaalta täydellistä irtikytkentää ei tule tapahtumaan. Pienenä ja monialaisesti verkottuneena valtiona Suomi on erityisen riippuvainen yhteistyön edellytyksistä. Tästä syystä meidän tulee tarkkaan pohtia, miten sitä on mahdollista jatkaa ja kehittää rakentavasti.
Pienenä ja monialaisesti verkottuneena valtiona Suomi on erityisen riippuvainen yhteistyön edellytyksistä.
Koronakriisi on muuttanut monia asioita, emmekä varmasti vielä osaa täysin arvioida lopputulosta. On kuitenkin syytä huomioida, ettei pandemia poista tai muuta kaikkea. Tämä pätee esimerkiksi Suomen sotilaalliseen toimintaympäristöön, jossa vaikuttavat edelleen samat voimalinjat. Suomi sijaitsee geostrategisesti merkittävällä alueella, johon kansainväliset jännitteet heijastuvat. Merkkejä näiden jännitteiden katoamisesta ei ole näköpiirissä. Samaan aikaan tärkein turvallisuuspoliittinen yhteisömme Euroopan unioni käy läpi kriisiä. Perinteisten uhkakuvien rinnalle on noussut uusia haasteita. Koronakriisi ei ole toisaalta tehnyt perinteisemmistä uhkakuvista vanhentuneita, vaan voimistanut jo aiemmin vallalla olleita negatiivisia kehityskulkuja.
Tässä suhteessa kansallinen puolustuskyky ja kansainvälinen puolustusyhteistyö ovat avainasemassa. Samalla pandemia on osoittanut ennakoimisen, huoltovarmuuden ja kriisivarautumisen tärkeyden, kuten lääkinnällisten välineiden hankkimiseen liittyvät ongelmat ovat havainnollistaneet.
EU: Yhtenäinen ja toimintakykyinen globaali toimija
EU:n toimet jäivät koronakriisin alkuvaiheessa kansallisten toimien varjoon. Yhteiskunnalliset, taloudelliset ja arvopohjaiset erot sekä jakolinjat EU-maiden välillä ovat kasvaneet. EU ei alkuun onnistunut tulemaan oikea-aikaisesti jäsenmaidensa avuksi ja moni EU-maa ehti kääntyä ulkopuolisten tahojen puoleen. Nämä seikat ovat vahingoittaneet luottamusta EU:n toimintakykyyn sekä yhtenäisyyteen. Vaikeuksista huolimatta EU:lla on ollut myös onnistumisia. Erityisen tärkeitä ovat olleet jäsenmaiden toteuttamat rahtiliikenteen turvaavat järjestelyt sekä lääkinnällisten välineiden yhteishankinnat, joihin osallistumisessa Marinin hallitus epäonnistui. Solidaarisuuden suhteen on parannettavaa.
Koronakriisi on osoitus nykyaikaisten kriisien moniulotteisuudesta, joiden hoitaminen on merkittävä koetus geopoliittisen Euroopan unionin uskottavuuden kannalta. Koordinaation ja solidaarisuuden puute vahvistaa kilpailijoiden suhteellista asemaa ja mahdollistaa kiilan lyömisen jäsenmaiden väliin. Koronakriisin hyväksikäyttämisestä on useita esimerkkejä, joista näkyvimpiin lukeutuu unionin kilpailijoiden harjoittama laajamittainen disinformaation levittäminen. EU tulee kohtaamaan tulevaisuudessa yhä enemmän tilanteita, joissa EU-maat joutuu valitsemaan puolensa. Asemoitumisemme ei voi poiketa niistä arvoista, joita pidämme tärkeänä. EU:n tulisi noudattaa johdonmukaista politiikkaa koronaviruksen kautta uusia muotoja saavassa suurvaltakilpailun leimaamassa toimintaympäristössä.
Mitä yhtenäisempi ja toimintakyisempi EU, sitä paremmin se kykenee ottamaan vahvemman geopoliittisen roolin voimapolitiikan aikakautena.
Suomen kannalta on keskeistä hahmottaa, mitä käynnissä oleva taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen kriisi merkitsee Euroopan unionin tulevaisuudelle. Suomen tulisi harjoittaa pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta ja määrätietoista edunvalvontaa. Meidän on asetettava konkreettisia tavoitteita kehittämiselle. Erityisesti Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen sisältöä ja toimintalinjoja on syytä selkeyttää ja harjoitella EU:n uskottavan reagointikyvyn vahvistamiseksi.
EU:n yhtenäisyys on suoraan yhteydessä EU:n globaalin roolin kanssa: mitä yhtenäisempi ja toimintakyisempi EU, sitä paremmin se kykenee ottamaan vahvemman geopoliittisen roolin voimapolitiikan aikakautena. EU:n tulee vahvistaa päätöksentekoaan, jotta sillä olisi toiveita nousta maailmanpoliittiseksi toimijaksi, joka voisi toimia vastapainona Kiinan ja Yhdysvaltain kiristyvissä jännitteissä. EU:n tulee lisäksi ottaa kannettavakseen sille kuuluvaa arvojohtajuutta. Suomen on osaltaan edistettävä länsimaisia demokraattisia arvoja niin EU:ssa kuin laajemmin kansainvälisesti.
EU on Suomen tärkein turvallisuusyhteisö. EU:sta ei toisaalta ole nähtävissä olevassa tulevaisuudessa muodostumassa puolustusliittoa eikä eurooppalainen yhteistyö korvaa Suomen kansallista puolustusta. EU ja Nato ovat tehtävänkuvaltaan ja tarkoitukseltaan erilaisia järjestöjä. Nato on jatkossakin Euroopan sotilaallisesta maanpuolustuksesta huolehtiva organisaatio omille jäsenmailleen. Nato on osoittanut paikkansa akuuttiin koronakriisiin vastaamisessa EU:ta ketterämmin, josta on syytä ottaa oppia. EU:n piirissä tapahtuva turvallisuus- ja puolustusyhteistyö täydentää Natoa. Suomen tulee olla EU:n puolustusulottuvuuden kehittämisessä täysillä mukana, mutta yhteistyö Naton kanssa on Suomelle jatkossakin korvaamatonta. Pitkällä aikavälillä tulee myös olla valmis tarkastelemaan EU:n ja Naton tehtävien yhdistämistä puolustusasioissa.
Transatlanttisen luottamuksen palautus
Pidempään voimistuneet transatlanttisen suhteiden kipukohdat ja kiristyvä suurvalta-asetelma ovat osaltaan haastaneet Euroopan ja Yhdysvaltojen perinteistä liittolaisuussuhdetta. Samanaikaisesti Yhdysvallat on jatkanut vetäytymistään globaalista johtajuudesta, keskittyen omiin välittömiin intresseihinsä. Tämän seurauksena muut toimijat, kuten Kiina ja Venäjä, ovat päässeet hyödyntämään lisääntynyttä liikkumatilaa. Marraskuussa järjestettävät Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat merkitykseltään keskeiset transatlanttisten suhteiden kehityksen suhteen. Euroopan on jatkossa otettava entistä suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan. Suomen on pyrittävä vahvistamaan eurooppalaista puolustusulottuvuutta niin EU:ssa kuten myös kahdenvälisten suhteiden kautta.
Marraskuussa järjestettävät Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat merkitykseltään keskeiset transatlanttisten suhteiden kehityksen suhteen.
Transatlanttisissa suhteissa on kiistattomat haasteensa. Yhdysvaltoja ja Eurooppaa yhdistävät kuitenkin läntiset arvot kuten demokratia ja vapaus. Euroopalla ja Yhdysvalloilla on omanlaisensa kohtalonyhteys maailmanhistoriassa. Tämä yhteys on Suomellekin merkittävä monella politiikan alueella ja sen heikentyminen olisi kaikille osapuolille haitallista. Tässä kaikessa on kuitenkin vuorovaikutuksen ja keskustelun – ei välirikon paikka. Suomen ja Yhdysvaltojen keskinäinen suhde on syvempi kuin koskaan aiemmin. Suomen tulee osoittaa johtajuutta ja toimia aktiivisesti yhteisymmärryksen palauttamiseksi EU:n ja Yhdysvaltojen välillä.
Vahvistetaan multilateralismia
Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestyksen jo pidempään jatkunut heikkeneminen on Suomen kannalta huolestuttavaa, sillä se on kaltaisellemme pienelle maalle elinehto. YK on kansainvälisen monenkeskisen järjestelmän ja yhteistyön kivijalka. YK:n toimintakyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen on prioriteetti.
Kehittyvissä maissa köyhyys ja epätasa-arvo ovat koronakriisin myötä kasvaneet, mahdollisuus koulunkäyntiin on entisestään vähentynyt ja samalla koronavirus on vaatinut päivästä päivään enemmän kuolonuhreja. Koronaviruksen jyllätessä jossain päin maailmaa, emme ole turvassa ja riski toisesta aallosta todellinen. Suomen pitää kantaa oma globaali vastuunsa kehityskysymyksissä, koskee se sitten ilmastopolitiikkaa taikka maailman köyhimpien auttamista. Panostamalla rauhanvälitykseen, tukemalla kestävää kehitystä, tekemällä ilmastotyötä, sekä lisäämällä vakautta ja työtä kehittyvissä maissa lisäämme myös omaa turvallisuuttamme.
Suomen pitää kantaa oma globaali vastuunsa kehityskysymyksissä, koskee se sitten ilmastopolitiikkaa taikka maailman köyhimpien auttamista.
Terroristisen toiminnan houkuttelevaisuus koronakriisin keskellä on etenkin tietyissä Afrikan maissa kasvanut. Radikalisoituminen on trendinä yleistynyt niin maailmalla kuin Suomessakin. Syrjäytyneet nuoret vailla tulevaisuuden näkymiä ovat otollisia uhreja terroristijärjestöjen värvääjille. Terrorismin ja radikalisoitumisen torjunta tulisi näkyä Suomen kehitys- ja ulkopolitiikassa. Tietojenvaihtoa eri EU-maiden viranomaisten välillä on lisättävä terrorismin ja muun rikollisuuden torjumisen tehostamiseksi. EU:ssa on tiivistettävä poliisiviranomaisten ja oikeuslaitosten yhteistyötä epäilyjen löytämiseksi ja syyllisten kiinnisaamiseksi sekä tehostettava tarkastuksia ulkorajoillaan.
Suomen ja EU:n tulee myös tiivistää yhteistyötä Afrikan maiden kanssa. Se tarkoittaa lisää kehitysyhteistyötä, kriisinhallintaa, yksityisiä investointeja, kauppaa ja ylipäätään kahdenvälistä yhteistyötä.
Asevalvontasopimusten purkautuminen ja asevarustelun kiihtyminen yhdessä suurvaltojen jännitteiden lisääntymisen kanssa on huolestuttava kehityssuunta. Suomen on edistettävä keskeisten asevalvontasopimusten toimeenpanoa, päivittämistä ja laajentamista.
Koronakriisi on vaikeuttanut rauhanturvaamista ja kriisinhallintaa maailmalla. Kansainvälisessä kriisinhallinnassa tarvitaan vastuunkantajia ja pitkäjänteistä poliittista tahtoa yhteistyöhön. Käytännössä tämä tarkoittaa suurempaa panostusta operaatioihin ja selkeämpää visiota Suomen rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan tulevaisuudesta. Kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen on ollut Suomelle luontainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaamisalue, jota tulee kehittää entisestään. Kriisinhallinta vahvistaa myös kansallista puolustustamme. Suomen tulee vahvistaa sotilaallisen kriisinhallinnan vaikuttavuutta laadullisesti ja määrällisesti keskittyen vaativaa osaamista edellyttäviin operaatioihin.
Pohjoismaista yhteistyötä syvennettävä
Suomi on osa pohjoismaista arvo- ja turvallisuusyhteisöä. Sekä Koronakriisin aikana pohjoismainen yhteistyö on kuitenkin ollut vähäistä ja naapurustomme on päätynyt erilaisiin torjuntastrategioihin. Pohjoismaiden neuvosto hyväksyi noin vuosi sitten yhteiskuntaturvallisuusstrategian, jossa peräänkuulutetaan parempaa pohjoismaisen kokonaisturvallisuuden koordinointia. Tätä Suomen on edistettävä. Suomen tulisi kaikin keinoin edistää pohjoismaisia ratkaisuja niin kokonaisturvallisuuden kuin muiden sektoreiden saralla hyödyntämällä jo olemassa olevia instituutioita, kuten Pohjoismaiden ministerineuvostoa.
Yhteiskunnan kriisinkestävyys kuntoon
Koronakriisi ja sen jälkihoito tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia hybridivaikuttamiseen mm. taloudellisten, poliittisten ja terveydellisten riippuvuussuhteiden luomisen, propagandan ja disinformaation levittämisen sekä kybervaikuttamisen kautta. Yhteiskunnan varautumiskykyä on vahvistettava hybridi- ja kyberuhkien varalta. Suomella on varautumisasioissa konkreettista osaamista, jota tulisi kehittää vuoropuhelussa muiden maiden kanssa. Koronakriisistä on otettava opiksi ja huoltovarmuusjärjestelmää tulee kehittää ja vahvistaa. Suomen tulee varautua uusiin uhkiin koko yhteiskunnan laajuisesti kokonaisturvallisuuden periaatteiden mukaisesti.
Suomi ei voi lykätä tai supistaa hävittäjähankintoja vaan on edettävä suorituskyky edellä.
Koronakriisi on osoittanut toimivan kriisijohtamisen elintärkeän merkityksen yhteiskuntamme turvaamisessa. Voimme hyvällä syyllä olettaa, että suomalainen yhteiskunta tulee jatkossakin kohtaamaan odottamattomia häiriö- ja uhkatilanteita, joihin vastaaminen edellyttää nykyistäkin nopeampia ja joustavampia toimenpiteitä. Koronakriisi paljasti eri hallinnonalojemme koordinoidun yhteistoiminnan puutteita. Huoltovarmuutemme rakenteet on päivitettävä ja kriisiajan johtamisjärjestelmää tulee selkeyttää.
Suomi ei voi lykätä tai supistaa hävittäjähankintoja vaan on edettävä suorituskyky edellä. Poistuvat suorituskyvyt tulee korvata täysimääräisesti ottaen huomioon toimintaympäristössämme tapahtuvan asejärjestelmien kehityksen. Uskottavasta maanpuolustuksesta on huolehdittava kaikissa tilanteissa. Hankinta vahvistaa Suomen asemaa kriisien ennaltaehkäisyn lisäksi myös kyvykkäänä ja uskottavana puolustuspoliittisena toimijana kansainvälisissä yhteyksissä.
Johtopäätös
Emme saa käpertyä itseemme kriisin seurauksena. Vaikka pandemian torjunta edellyttää pitkälti kansallisvaltioiden sisäisiä terveyspoliittisia toimia, sillä on myös kansainvälispoliittinen ulottuvuutensa. Monenvälinen yhteistyö ja koordinaatio ovat keskeisiä keinoja modernien yhteiskuntien kohtaamien uhkien voittamiseksi, joista viheliäinen koronapandemia ei suinkaan tule olemaan ainoa. Tämän sisäistäminen auttaisi yhteensovittamaan ja vahvistamaan turvallisuuttamme Suomessa ja kansainvälisesti.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä 8.7.2020