Koronarokotteista puuttuu vastuunkanto ja johtajuus
Suomessa rokotukset ovat lähteneet hitaasti liikkeelle samalla kun EU on jäämässä jalkoihin rokotteiden kilpajahdissa. Rokotteiden saamiseksi Suomi on mukana kansainvälisessä rokoteyhteistyömekanismissa. Rokotteet jaettiin Suomen viidelle sairaanhoidon erityisvastuualueelle ja niiden yliopistosairaaloille. Maahan saadut rokotemäärät ovat kuitenkin jääneet pieniksi ja niiden jakelussakin on ollut viivettä. Suomeen on saatu rokotetta vain 50 000 annosta, kun sitä piti saada tässä vaiheessa jo 300 000.
Miksi Suomi on rokotteissa sinisilmäisenä vain EU:n hankinnan varassa? Moni EU-maa on käyttänyt omaa väyläänsä rokotteiden saamiseksi, esim. Saksa ja Tanska ja he ovat saaneetkin rokotetta enemmän kuin Suomi. Pääministerin pitää huolehtia, että Suomi saa sen mitä on luvattu ja Suomen rokotehankinnoissa tehdään kaikki mahdollinen. Marinin pitää osoittaa johtajuutta EU-tasolla ja huolehtia, että Suomen etu toteutuu.
Koronarokotesuunnitelmat ovat käytännössä puuttuneet, vaikka aikaa niiden tekemiselle olisi ollut ensimmäisistä rokoteuutisista lähtien. Tällä hetkellä Suomella ei ole rokotesuunnitelmaa, josta kävisi ilmi kansallinen strategia muun muassa rokotuspaikoista, jakelusta, henkilökunnan hankinnasta, kuntien ja sairaanhoitopiirien korvauksista, kylmäketjujen sujuvuudesta, viestinnästä, rokotekutsuista ja yhteistyöstä viranomaisten välillä. Pelkkä rokotejärjestys ei ole riittävä, jos on tavoitteena rokottaa kaikki yli 16-vuotiaat ja saada väestötasolla myös taudille suojaa kohtuullisessa ajassa. Koronarokotevastuuta ei vain sysätä kuntien ja sairaanhoitopiirien vastuulle, vaan ministeriöstä tarvitaan selkeät valtakunnalliset suunnitelmat ja resurssit tästä isosta rokotusurakasta selviytymiseen mahdollisimman tehokkaasti.
Ihmettelen, miksi sekä julkisen että yksityisen työterveydenhuoltoa ei ole otettu rokottamiseen mukaan. Työterveydenhuollon piirissä toimii mittava joukko terveydenhoitajia, joiden ammattitaitoa ja osaamista kannattaisi hyödyntää. Työterveydenhuollon asiakkaina on myös riskiväestöä, joka pitää saada rokotettua.
Pelkästään julkisen sektorin henkilöstöä ei voi siirtää rokotustoimintaan muiden palveluiden siitä kärsimättä. Olisi hölmöläisten hommaa siirtää lapsilta ja nuorilta kouluterveydenhoitajia väestön rokotustoimintaan, kun lasten ja nuorten matalan kynnyksen palvelut muutenkin jo sakkaavat ja nuoret oirehtivat. Julkisen sektorin hoitojonot ovat myös mittavat, ja terveydellisiä haittoja ja kuolemia tapahtuu joka päivä pitkistä hoitojonoista johtuen.
Tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen koronarokotteiden viivästymisestä, rokotussuunnitelmasta ja rokotehankinnoista. Kysyin kirjallisessa kysymyksessä myös, aikooko hallitus korvata kunnille aiheutuneet rokottamistyön kustannukset. Kunnille aiheutuu merkittäviä kustannuksia henkilöstöstä, tiloista, säilytyksestä ja tiedottamisesta. Rokotuksista aiheutuvat kustannukset pitäisi korvata kunnille ja sairaanhoitopiireille täysmääräisesti. Ei rokotusvastuuta voi vain sysätä kunnille antamatta siihen heille resursseja selviytyä siitä. Kuntien on saatava täysimääräiset korvaukset aiheutuneista kustannuksista, jotta kunnilla on myös tosiasialliset mahdollisuudet hoitaa rokotusurakka sujuvasti ja tehokkaasti.
Rokotekattavuus on saatava nopeasti huippunsa, jotta väestölle saadaan suojaa yleisvaarallista tartuntatautia vastaan ja ei anneta mutaatioiden kehittymiseen aikaa. Rokotusten organisoinnin ongelmia ei voi kuitata ihmisten perusoikeuksien rajoituksilla. Viivästyneestä rokottamisesta aiheutuu terveydellisten menetysten lisäksi merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia haittoja. Tämä sisältää riskejä myös Suomen hyvinvointipalveluiden säilyttämiselle, sekä yritysten säilymiselle Suomessa. Pääministeri Marinin on kannettava kokonaisvastuu ja johtajuus koronarokotteista.