Häkkänen: Parhaat käytännöt ratkaisuna raha- ja hoitajapulaan
Sosiaali- ja terveyspalvelujen keskustelu on jämähtänyt valitettavasti kahteen asiaan: lisää rahaa ja lisää hoitajia. Molempia tarvitaan lisää, mutta realismia on, että kumpiakaan ei ole loputtomasti. Kolmannen aiheen olisi pitänyt olla järkevämpi toiminta. Eri puolilla Suomea on jo nyt sellaisia toimintatapoja, joilla rahat ja hoitajat saataisi paremmin riittämään, jos ne otettaisiin kaikissa maakunnissa käyttöön.
Kaikki puolueet ovat samaa mieltä siitä, että rahaa tarvitaan lisää ja kaikista pidetään huolta. On kuitenkin kiistämätön tosiasia, että ennakoitu miljardin euron vuosittainen kustannusten nousu on veronmaksajille hurja kiristys. Uhkana on ostovoiman ja ihmisten työhalujen heikkeneminen. Menot kasvaisivat lähes seitsemän miljardia jo tämän vuosikymmenen aikana. Kustannuskasvua pitää pystyä edes hieman hillitsemään, jotta verot eivät nouse pilviin.
Kaikki puolueet ovat myös samaa mieltä siitä, että sote-ammattilaisia tarvitaan lisää. Sote-alan ammattilaisia pitää kouluttaa lisää, koulutuksen saaneita muilta aloilta saaneita houkutella takaisin, ammattilaisten työnjakoa selventää, työhyvinvointia parantaa, palkkausta tarkistaa, digitaalisia palveluja hyödyntää ja ulkomaista rekrytointia vahvistaa. Uusia sote-ammattilaisia tarvitaan kuitenkin yli 200 000 vuoteen 2035 mennessä ja työvoimapula on kaikilla muillakin aloilla. Tämä pätee koko Eurooppaan. Lakisääteisillä mitoituksilla ongelma ei ratkea.
Tämän takia realismia on, että valtavaa määrää uusia hoitajia on ylipäätään vaikea löytää. Siksi huomio pitää yhä vahvemmin kiinnittää myös tekemisen tapaan. Työn johtamista, palveluprosesseja ja resurssien painopisteitä tulee uudistaa, jotta hyvät palvelut saadaan aikaiseksi yhä useammalle.
Kuntien sote-kustannuksissa ja henkilöstömäärissä suuret erot
Kuntien sote-kulut per henkilö vaihtelevat 2000 euron ja 6000 euron välillä. Asukkaiden ikä ja sairastavuus huomioituna erot ovat silti hurjia. Esimerkiksi Päijät-Hämeen ja Pohjois-Karjalan sote-kulut ovat vain 3200e/asukas, mutta kalleimmilla alueilla kulut ovat yli 4500 euroa/asukas. Jos sote-palveluja järjestetään kalleimpien alueiden tavalla, miljardien kustannusnousu on täysin varma. Jos toimintatavat otetaan matalamman kustannusten alueilta, veronmaksajan taakka on huomattavasti kevyempi. Samalla on kuitenkin huolehdittava myös laadusta.
Myös henkilöstömäärissä on voimakkaat erot. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa sote-ammattilaisia on 63 jokaista 1000 asukasta kohden, naapurimaakunnassa Etelä-Savossa ammattilaisia on 81 jokaista 1000 asukasta kohden. Naapurimaakuntien välillä on kustannuksissa ja henkilöstössä 30 %:n ero, vaikka alueen väestörakenne on samankaltainen.
Nykyisin sote-ammattilaisia on yhteensä Suomessa noin 390 000. Parhaimpien maakuntien käytännöillä nykypalveluihin tarvittaisi 350 000 työntekijää, heikoimpien maakuntien käytännöillä jopa 450 000 työntekijää. Vertailu on karkea, eikä suoraan kerron palvelun laadusta, mutta kertoo hurjista eroista alueiden välillä työvoiman nykyisessä käytössä. Henkilöstöpulan edessä jokainen aluevaltuusto joutuu miettimään, miten nykyisillä resursseilla saisi järkevämmin asiat hoidettua.
Parhaat sote-käytännöt joka maakuntaan
Ensin on sanottava, että kustannuseroista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä palvelun laatuun tai saatavuuteen. Tämä yksityiskohtainen tarkastelu jää tulevien vastuullisten aluevaltuutettujen tehtäväksi.
Yksi kustannuseroja selittävä tekijä on olosuhteiden erilaisuus. Esimerkiksi pitkät etäisyydet, saaristoisuus tai kunnan monitaajamaisuus vaikuttavat palveluiden tuottamisen kustannuksiin.
Professorien tuoreen tutkimuksen mukaan (https://kaks.fi/julkaisut/teeseja-sotekeskusteluun/ ) myöskään hallintorakenne ei selitä kustannuseroja. Samanlaisessa hallintomallissa palvelut voidaan järjestää hyvin tai huonosti. Eli uusi maakuntahallinto ei takaa vielä järkevämpää toimintaa. Henkilöstöpula ja rahapula voivat jopa pahentua nykyisistä ennusteista, vaikka uusi sote-malli tuleekin.
Suurin kustannuseroja selittävä tekijä näyttäisi olevan sosiaali- ja terveyspalvelujen johtaminen, palveluverkko ja palveluprosessit. Jos asiat järjestetään huonosti, kustannukset ovat suuret ja tarvitaan paljon henkilökuntaa, mutta palvelun laatu on silti heikkoa. Toisilla alueilla kohtuullisilla kustannuksilla ja henkilöstömäärällä saadaan parempaa palvelua jo tällä hetkellä. Pienempiä kustannuksia selittävät esimerkiksi toimivat hoitoketjut ja oikea-aikaisten palvelujen ja resurssien käyttö. Kun ongelmat hoidetaan varhaisessa vaiheessa, kustannuksia säästyy selvästi. Yhteistyö yritysten kanssa on myös tuonut kustannustehokkuutta, jos se on osattu järkevästi muotoilla ja valvoa.
Esimerkiksi vanhuspalveluissa on olennaista valita ikäihmiselle juuri hänen kuntoonsa sopivat palvelut. Jos valitaan väärin, kustannukset kasvavat ja kunto heikkenee. Maassamme on kuntia, joissa 15 % yli 75-vuotiaista vanhuksista on ympärivuorokautisessa hoidossa ja samanaikaisesti on kuntia, joissa 5 % taso on saavutettu. Eksote on saavuttanut tason, jossa ympärivuorokautisen hoidonkäyttö on 5 % yli 75-vuotiaista. Hoitojärjestelmä voi halutessaan toimia hyvin eri tavalla. Tutkijoiden mukaan taistelu käydään vuoteeseen hoitamisen kulttuurin ja kuntoutuskulttuurin välillä. Jos valtakunnallinen taso olisi Eksoten nykytaso, jossa 5 % yli 75- vuotiaista olisi ympärivuorokautisessa palvelussa, lähentelisi kustannussäästö noin miljardia euroa vuodessa. Esimerkkejä löytyy monista muistakin palveluista eri puolilta Suomea.
Parhaiden käytäntöjen etsiminen on aluevaltuuston tärkein tehtävä
Tuleville aluevaltuustoille nämä parhaat käytännöt ovat kohtalon kysymys. Huonosti järjestettyjä palveluja varten ei enää voida jatkuvasti nostaa kunnallisveroa ja jatkaa entisillä toimintatavoilla. Valtio antaa jatkossa alueille vakiosumman vuodessa rahaa. Kustannustehokkaat alueet saavat tuolla summalla enemmän varsinaista palvelua ja hyvinvointia aikaiseksi kuin tehottomammat alueet. Mahdollisuudet ovat siis olemassa kustannuskasvun hillitsemiseen ja henkilöstön riittävyyteen sekä hyviin palveluihin, jos oikein toimimme koko maassa. Tähän tarvitaan puolueiden yhteistyötä ja asiantuntijatiedon hyödyntämistä.
Ps. Tämä kirjoituksen tarkoitus on herätellä parhaiden käytäntöjen etsimiseen ja omalle alueelle soveltamiseen. En väitä, että kustannustehokkailla alueilla on kaikki kunnossa, enkä väitä hyvien käytäntöjen kopioimisen olevan helppoa.