Häkkänen: Onko ravintolayrittäjällä oikeusturvaa?
Elinkeinovapaus on yrittäjyyden ja työllisyyden perusta.
Siksi se on perustuslailla suojattu. Pandemian aikana elinkeinovapauteen on kohdistettu varsin erilaisia rajoituksia. Osa epidemian kannalta perustellusti – osa perusteetta.
Yrityksiä ja sitä kautta työntekijöitä tulisi kohdella lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti, ellei kunnollisia perusteita toisin toimimiselle ole olemassa. Hieman hämmennystä herättää, miksi ravintolarajoitukset ovat edelleen erilaisen päätöksentekomenettelyn piirissä kuin muut elinkeinoharjoittajat. Maan poliittisella hallituksella näyttää olevan erilaisia käsityksiä kuin alueviranomaisilla. Tämän takia on olennaista, kuka rajoituksista jatkossa päättää ja millä perusteilla.
Marinin hallitus on halunnut pitää ravintolarajoitukset omassa päätösvallassaan, vaikka muut yritystoiminnan rajoitukset ovat alueilla. Tämä päätösmenettelyn eroavuus muodostaa useita ongelmia elinkeinovapauden ja sitä kautta ravintola-alan työntekijöiden kannalta. Vanhan sanonnan mukaan, sitä työkalua käytetään eniten, joka käsissä on. Se on näkynyt ravintolarajoitusten ankaruudessa monin osin, etenkin kun vertaillaan Suomen nykyisiä rajoituksia muihin maihin. Majoitus- ja ravintola-alalla on yli 80 000 työntekijää ja ala on pahassa taloudellisessa ahdingossa.
Ravintolayrityksillä ei ole kunnollista oikeusturvaa, mutta muilla elinkeinoharjoittajilla on.
Ensinnäkin ravintolayrityksillä ei ole kunnollista oikeusturvaa, mutta muilla elinkeinoharjoittajilla on. Valtioneuvoston ravintolarajoituksista ei voi valittaa tuomioistuimeen, kun taas avien päätöksistä voi valittaa. Tuoreeltaan kuntosaliyritys sai kumottua hallinto-oikeudessa erään avin päätöksen. Oikeusvaltioon kuuluu, että erityisesti perusoikeusrajoitusten perusteet ja laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Toki valtioneuvoston ravintolarajoituksiin kohdistuu oikeuskanslerin ennakollinen laillisuusvalvonta, mutta kyse on täysin erilaisesta oikeusturvasta.
Aluehallintovirastot käyttävät erilaista tietopohjaa päätöksenteossaan kuin STM
Toiseksi aluehallintovirastot käyttävät erilaista tietopohjaa päätöksenteossaan kuin STM. Avien päätöksissä korostuu paikallinen tilannekuva ja sairaanhoitopiirin arvio rajoitusten välttämättömyydestä. Valtioneuvoston päätöksissä mennään STM:n yleisarvion perusteella. STM:n päätösten taustalla pitäisi olla THL:n arvio, mutta tästä on viime aikoina herännyt julkisuudessa risteäviä näkemyksiä. Avien ja valtioneuvoston päätöksenteon tietoperusta on siis erilainen.
Näyttääkin siltä, että STM:n arvio poikkeaa useasti THL:n arvioista ja siten perustuu epämääräiseen kokonaisarvioon. Ongelma on se, että Marinin hallitus ja STM ovat pyrkineet pandemian ajan suosimaan massamaisia koko valtakuntaa koskevia rajoituksia. Vasta kun perustuslakivaliokunta vaati alueellista ja tarkempaa kohdentamista, asiaan tuli pieni parannus. Tappiot yritystoiminnalle ja työllisyyteen vähenivät edes hieman.
Yrityksiä ja työntekijöitä pitäisi siis lähtökohtaisesti kohdella yhdenvertaisesti, ellei ole painavia ja välttämättömiä perusteita erilaiselle kohtelulle. Nyt kohtelu oikeusturvan ja päätösten tietoperustan osalta eriävät toisistaan, mutta painavia perusteluja ravintolayritysten erilaiselle kohtelulle ei ole esitetty valtioneuvoston taholta. Näyttää siltä, että ravintolarajoitukset halutaan poliittisista syistä pitää ministerien työkaluna ja se johtaa kerta toisensa jälkeen ylisuuriin tai epätarkoituksenmukaisiin poliittisiin ratkaisuihin, joiden epidemiologiset perustelut ontuvat. Perustuslakivaliokunta on joutunut näihin kerta toisensa jälkeen puuttumaan.
Perustuslakivaliokunta myös lausui viime vuonna, että valtiosäännöstä ei johdu mitään estettä, jos ravintoloiden perusoikeusrajoituksissa noudatettaisiin samaa menettelyä muiden elinkeinojen kanssa. Eli päätösvalta siirtyisi hallitukselta aveille. Tämä parantaisi perusoikeuksien yhdenvertaisempaa toteutumista yrittäjien ja työntekijöiden piirissä. Hallituspuolueiden kannattaisi tämä vihje ottaa nyt vakavaan harkintaan, etenkin jos kunnollisia perusteita ravintola-alan erilaiselle kohtelulle ei ole.