Aborttilainsäädäntö on jäänyt ajastaan jälkeen
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös yleisen aborttioikeuden kumoamisesta oli järkyttävä askel taantumuksen suuntaan. Se heikentää merkittävästi naisten itsemääräämisoikeutta sekä vaarantaa tuhansien naisien terveyden ja hengen. Erityisesti laki tulee koskettamaan kaikkein vähävaraisimpia, joilla ei ole varaa tai mahdollisuuksia matkustaa toiseen osavaltioon tekemään raskaudenkeskeytystä.
Vaikka Suomessa aborttilainsäädäntöämme on toteutettu ihmisoikeuslähtöisesti, abortin saaminen on täälläkin kankea ja raskas prosessi niin asiakkaan, ammattilaisten sekä yhteiskunnan kannalta.
Suomen vuodelta 1970 oleva aborttilainsäädäntö vaatii kokonaisuudistusta. Lainsäädäntö on jäänyt auttamattomasti ajastaan jälkeen, on byrokraattinen, kallis ja jopa paikoin raskauden keskeytystä hakevan tilannetta aliarvioiva ja nöyryyttävä. 1970-luvulla ihmisten seksuaali- ja terveyskasvatus ja -tietous oli vähäisempää ja keskeytettävät raskaudet olivat yleensä edenneet pidemmälle. Myös lääketiede on kehittynyt niistä ajoista ehkäisymenetelmien ja jälkiehkäisyn myötä. Raskaudenkeskeytyksiä voidaan tehdä nykyään turvallisesti ja myös lääkkeellisesti aiempien kajoavien toimenpiteiden sijaan.
Raskaudenkeskeytystilanteet koskevat harvoin suunniteltuja raskauksia. Usein keskeytyksissä on kyse hankalista elämäntilanteista, kuten mielenterveysongelmista, päihdeongelmista, avioeroista ja yksinhuoltajuudesta. Oli syy mikä tahansa, naisella tulee olla mahdollisuus itse päättää kehostaan ja raskaudenkeskeytyksestä alkuraskauden aikana ja saada se turvallisesti.
Olemme käsitelleet kuluneen kevään aikana eduskunnassa Oma tahto -kansalaisaloitetta. Aloitteella kunnioitetaan naisen omaa tahtoa raskauden keskeytykseen ja sillä halutaan luopua kahden lääkärin vaateesta kokonaan ja abortin perusteluista. Aloite on kannatettava ja suunta oikea.
On järkevää luopua ylimääräisestä byrokratiasta huomioiden myös sote-henkilöstön riittävyys ja tarkoituksenmukainen käyttö. Ensiarvoisen tärkeää on varmistaa, että nainen ja perhe saavat aina riittävän tiedon, tuen ja avun riippumatta siitä, mihin ratkaisuun nainen päätyy.
Kirjoitus on julkaistu Iltalehdessä 1.7.2022