Vantaa-Kerava: Strategiaprosessi – hukkaan heitetty mahdollisuus?
Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on laatimassa historiansa ensimmäistä strategiaa. Työ on vielä kesken, eikä keskeneräistä työtä saisi arvioida, mutta välitilinpäätös lienee mahdollinen ja ainakin omien hatarien tunnelmien tilittäminen rivivaltuutettuna sallittua.
Alueemme strategiaprosessissa on kiitettävästi yritetty osallistaa valtuutettujakin mukaan arvojen, missioiden ja muiden tarpeelliseksi koettujen lähtökohtien, strategiaperustan, määrittelemiseen. Verkkoalustalla on ollut mahdollista yksin ja yhdessä muiden kanssa kirjailla omia ajatuksia ja reagoida muiden valtuutettujen näkemyksiin. Prosessin etenemisestä on tiedotettu ja kuva jatkostakin tiedossa. Hallituksen ja valtuustoryhmien puheenjohtajien rooli on tietysti keskeinen eikä valtuutettuna voi ihan kaikkea strategiaprosessin takana ja hyväksi tehtävää työtä tietää.
Kaikesta hyvästä huolimatta, ja mitä kaikkea jatkossa vielä nähdäänkään, en voi olla pohtimatta onko tällainen osallistumisen itseisarvoisuutta korostava, työtunteina laskettuna massiiviseksi organisoitu strategiaprosessi kuitenkaan kaiken vaivan arvoinen? Kaipaavatko valtuutetut oikeasti koetun kaltaista jutustelua eri käsitteiden ja missioyritelmien äärellä ja vielä tärkeämpää – tarvitseeko alueemme ja sen asukkaat tällaista prosessia ja sen myötä syntyvää dokumenttia? Vai olisiko suurempi tilaus asiantuntijatyönä tehtävälle, parhaaseen tietoon perustuvalle strategialle, jonka päättäjät luonnollisesti viime kädessä hyväksyvät? Miksi strategioiden laadinta niin kunnissa kuin nyt näköjään hyvinvointialueilla eroaa niin paljon muusta valmistelusta – lain mukaanhan asiat päätetään luottamustoimielimessä virkavastuulla tapahtuneen valmistelun ja esittelyn pohjalta. Strategioita taas tavanomaisesti syötetään luottamushenkilöiden ryhmätyömyllyyn ja lopputulos ison työn jälkeen on helposti kädenlämpöinen kompromissi.
Nyt strategian valmisteluaika kuluu pohdittaessa esimerkiksi onko avoimuus vai läpinäkyvyys mieluisampi arvo tai rakentuuko missio henkilöstö- vai asiakaslähtöiseksi. Samaan aikaan vastaukset kysymyksiin esimerkiksi palveluverkon tulevaisuudesta, monituottajamallin mahdollisuuksista tai hyvinvointialueen ja kuntien yhteistyön rakenteista ovat jääneet sivulausemaininnoiksi. Ehkä niihin vielä tullaan, mutta kovin pitkän mutkan kautta. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että tässä, ja joissakin muissa vastaavissa prosesseissa, osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen on lähinnä modernin johtamisen kulissi ilman että oikeasti uskottaisiin prosessin tuottavan teräviä linjauksia ja apuja niukkojen resurssien optimaaliseen kohdentamiseen – ja siitähän strategian laadinnassa perimmältään pitäisi olla kysymys. Henkeä näin ehkä nostetaan, mutta päätöksentekoa oikeasti auttavia linjauksia ehkä syntyy tai sitten ei.
Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteet on laissa kirjattu, yleisesti ymmärtääkseni hyväksytty (tarvitaanko niiden tavoittelemiseen nyt koetun kaltaista hallintouudistusta on toinen juttu) ja kaiken tekemisen johtotähdeksi tarkoitettu: miten paranamme asukkaiden terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta sekä pienennämme näissä ilmeneviä eroja? Miten siirrämme painopistettä erikoispalveluista perustasolle? Miten toteutamme horisontaalin ja vertikaalin palveluintegraation? Miten hillitsemme kustannuskehitystä? Miten varmistamme henkilöstön saatavuuden? Ja miten alueemme erityispiirteet kuten asunnottomuuden ja päihteidenkäytön muuta maata korkeampi taso tai nopeasti vanheneva väestö ja ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu strategiassa huomioidaan.
Olisiko esimerkiksi noista voitu aloittaa? Nyt olisimme strategiatyössämme jo ehkä hieman pidemmällä.
Markku Pyykkölä
Vantaa-Keravan aluevaltuutettu, VTM
Keravan kaupunginhallituksen puheenjohtaja