Vantaa-Kerava: Sote-alan henkilöstötarve on tulevaisuudessa valtava

Keskustelu hoiva-alan työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden tilasta sekä työntekijöiden riittävyydestä  Suomessa on käynyt kiivaana koko alkuvuoden.

Tulee epäusko: Voiko näin keskeinen toiminto yhteiskunnassamme epäonnistua? Eikö hoiva-ala toteutakaan omaa perustehtäväänsä eli potilaan hyvinvoinnin ja turvallisuuden tuottamista, vaikka se on hoiva-alan olemassaolon oikeutus on kaikille selvää.

Täydellinen epäonnistuminen!

Jos ihmisellä on merkityksellistä työn sisältöä ja hänellä on mahdollisuus onnistua siinä, hän on tyytyväinen ja jaksaa työssään – saaden siitä energiaa ja iloa.

Miksi meillä kuitenkin on kymmeniä tuhansia hoitoalan ammattilaisia, jotka ovat lähteneet muihin töihin, ja nykyisistäkin osa pohtii alan vaihtoa? Tulevaisuudessa me tarvitsemme hoitoalalle jo pelkästään eläköitymisen takia valtavasti uusia työntekijöitä. Koulutusta alalle pitää lisätä, mutta tarvitsemme myös ulkomaista työvoimaa.

Tutkimusten mukaan seuraavat seikat vaikuttavat merkittävästi työhyvinvointiin:

• Johtaminen. Nykyaikainen johtaja kuuntelee alaisiaan ja perustelee päätöksensä. Päätösten tulee olla myös tasapuolisia.
• Työntekijän itsenäisyys. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa aikatauluihin ja suunnitella omaa työtään. Tämä myös vähentää kiireen haitallista vaikutusta.
• Kiireen hallinta. Olennaista on, kokeeko työntekijä, että hän voi kiireestä huolimatta tehdä työnsä kunnolla, mikä vaikuttaa kokemukseen työn mielekkyydestä.

Valtionvarainministeriön vuonna 2020 tekemän arvion mukaan 15 seuraavan vuoden aikana sote-alalle tarvitaan peräti 200 000 uutta työntekijää (Hallituksen esitys 8.12.2020).

Käytännön työkentillä henkilöstöpula on arkipäivää jo nyt. Toimintoja joudutaan supistamaan ja käynnissä olevien toimintojen ylläpito vaatii jatkuvaa resurssien uudelleen organisointia.

Rajoittunutta on myös keskustelu sote-alan työvoimapulan ratkaisuista. Esimerkiksi ulkomailta rekrytoivaa työvoimaa nostetaan esiin pääasiallisena ratkaisuna sote-alan osaajapulaan. Jokainen meistä ymmärtää, että 200 000 osaajan vaje on kuitenkin kokoluokaltaan sellainen, että sitä ei ratkaista yksinomaan ulkomaisen rekrytoinnin kautta. Tarvitsemme lisäksi täysin uudenlaisia ratkaisuja.

Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentäminen ja nykyisen henkilöstön pitäminen alalla edellyttävät työelämän aiempaa aktiivisempaa kehittämistä.

Alan vaihtamisen lisäksi hoitajia lähtee myös työkyvyttömyyseläkkeelle. Hoitajamitoituksen vaatima työvoiman lisäys voitaisiin likimain kattaa, mikäli työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauspoissaolojen määrä saataisiin keskitasolle.

Vuoteen 2040 mennessä hoivan tarpeen on arvioitu lisääntyvän noin kolmanneksella. Tämä tarkoittaisi sitä, että alalle tarvitaan noin 50 000 työntekijää lisää eläköityvien työntekijöiden lisäksi.

Elämme tulevaisuudessa niukkenevan työvoimaresurssin aikaa. Vaikka nyt keskustellaan vanhuspalveluista, työntekijöitä on riitettävä myös muihin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin. Kilpailu työvoimasta kiihtyy, ja alalla tarvitaan uusia toimintakäytäntöjä ja johtamisen malleja.

Digitaalisilla palveluilla tai robotisaatiolla tuskin voidaan korvata perushoivaa suuressa määrin, mutta esimerkiksi ikäihmisten kotihoidon etäkäynnit ja muut vastaavat innovaatiot voivat vähentää fyysisiä käyntejä asiakkaan luona ja siten helpottaa tilannetta.

Löytyykö keinoja?

Yhdeksi keinoksi vastata vanhuspalveluiden henkilöstötarpeeseen on esitetty hoiva-avustajien koulutusta. Hoiva-avustajia on tällä hetkellä koulutettu vasta alle tuhat, mutta heidän määränsä kasvaa lähivuosina, sillä koulutusta on lisätty.

On selvää, että ikääntyneiden palveluissa on hoiva-avustajille soveltuvia tehtäviä. On kuitenkin pidettävä huoli siitä, että koulutustasoa ei madalleta. Muita Pohjoismaita alempi henkilöstömitoitus vanhustenhoidossa on luultavasti ollut Suomessa mahdollinen, koska henkilöstön koulutustaso on ollut meillä muita korkeampi.

Samoin on huolehdittava siitä, että erityisesti haavoittuvien asiakasryhmien palvelun laatua seurataan aiempaa tarkemmin.

Keinoja, joilla alalle saataisiin lisää työvoimaa, voisivat olla:                                                    – oppisopimus, maahanmuuttajanuorten pidempi koulutus (Kieli, kulttuuri), tuetun työllistämisen keinot, täydennys- ja muuntokoulutus, koulutuspaikkojen lisääminen, ulkomailla suoritettujen tutkintojen täydennyskoulutus, eläkkeelle siirtyneiden kannustaminen verotuksellisin keinoin, työkykyyn ja työhyvinvointiin panostaminen ja palkkatason korjaaminen.

Hallituksen tehtävä on huolehtia suuremmista linjauksista, jotta meillä on riittävästi henkilöstöä myös sote-alalla, mutta hyvinvointialueilla pitää osata tehdä oikeanlaisia päätöksiä nimenomaan työolojen ja organisoinnin suhteen.

Marja Suomela

Vantaa-Keravan aluevaltuutettu