Välikysymyspuhe: Päätösvalta Suomen metsistä kuuluu meille suomalaisille
Välikysymys hallituksen EU-vaikuttamisen laiminlyönneistä ennallistamisasetuksessa / ensimmäinen allekirjoittaja ed. Sanni Grahn-Laasonen / puhe pidetty 9.11.2022 eduskunnassa
Päätösvalta Suomen metsistä kuuluu meille suomalaisille. Me emme ole valmiita luovuttamaan metsäpolitiikkaa EU:n toimivaltaan. EU:n yhteisen ympäristöpolitiikan keinot on valittava tavalla, jolla kotimaisten metsien vastuullista ja kestävää käyttöä ei vaaranneta.
Komission esitys EU:n ennallistamisasetukseksi on niin räikeästi epäreilu ja kallis Suomelle, ettei pitäisi olla mitään epäselvää siinä, että Suomen olisi Ruotsin lailla pitänyt vastustaa asetusta alusta alkaen.
Oppositio on Kokoomuksen johdolla jättänyt tämän välikysymyksen, koska hallitus on pääministeri Sanna Marinin johdolla laiminlyönyt Suomen edun puolustamisen ja EU-vaikuttamisen kansallisesti tärkeässä metsäpolitiikassa.
Hämmästelemme, miten Suomen hallitus – Keskusta siellä mukana – asettui kannattamaan jäsenvaltioille sitovia tavoitteita ja velvoitteita luonnon ennallistamiseksi, vaikka esityksen kustannukset ovat Suomelle suhteessa kansantalouden kokoon ylivoimaisesti suurimmat, lähes miljardi euroa vuodessa, ja esityksen vaikutusarviot ovat täysin puutteellisia.
Pysähdytään näihin kustannuksiin: komission mukaan Suomen suorat kustannukset ennallistamisasetuksesta ovat EU-maista suurimmat BKT:hen suhteutettuna, noin 930 miljoonaa euroa vuodessa! Suomen osuus olisi 12,6 prosenttia kaikkien EU-jäsenmaiden kustannuksista – tässäkö reilua taakanjakoa? Todennäköisesti kustannukset ovat suuremmatkin, sillä esityksessä ei ole arvioitu kattavasti vaikutuksia esimerkiksi yksityisille maanomistajille, teollisuudelle, kaupungeille ja verotuloihin. Verrataan Suomen osuutta unionin suurimpaan jäsenmaahan Saksaan: Suomi maksaa lähes miljardin, Saksa 190 miljoonaa.
Marinin hallitus jättää perinnöksi 40–50 miljardia uutta velkaa ja julkisen talouden, joka velkaantuu lähes kymmenen miljardin vuosivauhtia tästä eteenpäin. Ennallistamisasetus on jälleen yksi esimerkki siitä, että hallitukselta puuttuu vastuu taloudesta.
Valtiovarainvarainministeri Annika Saarikko, eikö minkä tahansa esityksen, joka maksaa Suomelle miljardin vuodessa, pitäisi soittaa valtion kirstunvartijan herätyskelloja? Miten päädyitte EU-ministerivaliokunnassa puoltamaan myönteistä kantaa ennallistamisasetukseen, joka rajoittaa Suomen eduskunnan budjettivaltaa ja tekee Suomesta ylivoimaisesti suurimman maksajan?
Arvoisa puhemies!
Ennallistamisasetus kohtelee erityisen ankarasti Suomea johtuen muun muassa vertailuvuodesta 1952. Suomi rakennettiin sotien jälkeen ja maamme teollistui myöhään. Se, että muut maat olivat hakanneet metsänsä jo paljon aiemmin, ei voi tarkoittaa, että Suomi maksaa ennallistamisesta muidenkin puolesta.
Jokaisella EU-jäsenmaalla on kansallisia erityiskysymyksiä, joissa niiden on oltava erityisen hereillä. Euroopan metsäisimmän maan etuja metsäpolitiikassa ei valvo kukaan muu kuin Suomi itse. Metsien vastuullinen ja kestävä käyttö on osa Suomen kansantalouden perustaa.
Suomessa on ennen Marinin hallituksen kautta vallinnut kansallinen yhteisymmärrys siitä, että pidämme maamme puolia metsäpolitiikassa. Tällä hallituskaudella tämä kansallinen yhteisrintama on murtunut.
Tämä välikysymys on välttämätön, koska hallitus ei ole kyennyt hoitamaan Suomen asioita sisäisten ristiriitojensa takia. Kuvaavaa on, että selkeää kantaa ei ole vieläkään.
Suomen hallituksen kannanmuodostus venyi kesän yli ja kesti jopa 12 viikkoa. Asetuksesta tuli huolestuttavia tietoja jo kevättalvella. Komissio antoi esityksensä kesäkuussa, hallituksen linjauksia jouduttiin odottamaan lokakuulle. Tänä aikana päätöksentekojuna Brysselissä on edennyt kovaa vauhtia.
Myöhästyminen maksoi Suomelle paljon. Hallitus laiminlöi tehtävänsä toimittaa ennallistamisasetusta koskeva valtioneuvoston U-kirje eduskunnalle asiallisessa aikataulussa. Hallitus antoi kirjeen eduskunnalle niin myöhään, että Suomi ei ehtinyt jättää komissiolle toissijaisuushuomautusta, jonka mukaan asia kuuluisi enemmän Suomen kansalliseen toimivaltaan.
Läheisyysperiaatteen mukaan EU:n toimivaltaa tulisi käyttää siten, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Luulisi, että metsäpolitiikkaa koskevassa asiassa järkevämpää olisi päättää asiat Suomessa kuin Brysselissä – täällä lähempänä luontoa ja ihmisiä.
Yleensä Suomi ja Ruotsi ovat vetäneet samaa köyttä EU-pöydissä, kun kyse on ollut metsistä ja luonnosta. Ruotsi jätti toissijaisuushuomautuksen, vaikka kustannukset ovat sille paljon lievemmät, Suomi ei. Anteeksiantamatonta!
Suomi myöhästyi hallituksen sisäisen riitelyn, viivyttelyn, kesälomailun ja EU-politiikan johtamisen laiminlyöntien takia. Kaiken huipuksi hallitus kehtaa nyt syyttää, että Kokoomuksen olisi pitänyt vaatia toissijaisuushuomautuksen jättämistä omin päin eduskunnassa. Kuka tämän maan EU-politiikkaa johtaa?
Suomen EU-asioiden käsittelyjärjestelmän mukaista on, että eduskunta valmistelee kannanottonsa toissijaisuusasioissa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Suuren valiokunnan lausunnon mukaan valtioneuvoston on kiirehdittävä kirjelmien toimittamista eduskuntaan, mikäli ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen vastaisuudesta on esitetty Suomessa tai muiden jäsenvaltioiden piirissä perusteltuja epäilyjä.
Myös oikeusministeriön ohjeessa on korostettu, että jos ministeriö arvioi, että säädösehdotus saattaa rikkoa toissijaisuusperiaatetta, on U-kirjelmä tai E-kirje toimitettava eduskuntaan hyvissä ajoin ennen määräajan umpeutumista, vaikka asia ei muutoin olisi EU-tasolla kiireellinen.
Näin ei toimittu. Kallis virhe.
Arvoisa puhemies!
Kaiken tämän päälle hallituksen ministerit ovat puhuneet eri viestein julkisuudessa ja tehneet irtiottojaan ihan ohi sen, mitä ovat EU-ministerivaliokunnassa itse olleet sopimassa. Mistä pitäisi tietää, mitä mieltä hallitus on, kun se ei tiedä sitä itsekään – ja vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy!
Kuinka EU-politiikka ja Suomen edun valvominen voi onnistua, jos ei ole selkeää yhtä kansallista Suomen kantaa? Pääministeri on epäonnistunut Suomen EU-politiikan johtamisessa Suomelle tärkeässä asiassa.
Hallituspuolueiden kansanedustajatkaan eivät enää tue ja luota hallituksen linjaan. Rivit ovat menneet sekaisin eduskunnan valiokunnissa, kun hallituspuolueiden kansanedustajat ovat äänestäneet Kokoomuksen esityksen puolesta hallituksen kantaa vastaan.
Me muutamme Suomen linjan täällä eduskunnassa! Kokoomuksen kannan takana näyttäisi olevan eduskunnan enemmistö, hyvä! Valitettavasti vaan hallituksen hapuilun, sisäisten ristiriitojen, heikon EU-politiikan johtamisen ja suoranaisten laiminlyöntien takia monta kuukautta on hukattu sitä aikaa, kun olisi pitänyt vaikuttaa Euroopan unionin suuntaan asetuksen korjaamiseksi.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta tällä vaalikaudella, kun hallitus ei ole pystynyt hoitamaan Suomen EU-edunvalvontaa sisäisten erimielisyyksiensä takia. Toinen räikeä esimerkki on ilmastotaksonomia. Tilanne oli Suomen edunvalvonnan kannalta surkea, jopa nolo, kun pääministeri ei saanut hallituksensa rivejä suoraksi edes sinä aamuna, kun asiasta vastaava komissaari matkusti vierailulle Suomeen. Komissaari oli Suomessa, mutta Suomen hallituksella ei ollut kantaa! Tällaista ennenkuulumatonta voi tapahtua vain siksi, että EU-politiikkaa ei johda kukaan. Perustuslain mukaan se olisi Suomen pääministerin vastuu.
Arvoisa puhemies!
Luontokadon pysäyttäminen on välttämätöntä, eikä siitä ole riitaa. Se on edellytys tulevaisuuden hyvälle elämälle ja myös kestävälle metsätaloudelle. Terveet metsät ovat osa ratkaisua myös ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.
Luonnon monimuotoisuus on turvattava. Meidän ihmisten elinmahdollisuudet tällä planeetalla ovat kiinni luontomme kantokyvystä. Meidän on pidettävä parempaa huolta Suomen luonnosta. Tästä olemme kaikki yhtä mieltä.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on niin tärkeä kysymys ratkaistavaksi, että siihen liittyvän valmistelun on oltava huolellista. Meidän on osattava valita kustannustehokkaimmat keinot. Tässä jäsenmaille on jäätävä harkintavaltaa etenkin silloin, kun kyse on kansalliseen päätösvaltaan kuuluvasta metsäpolitiikasta.
Kokoomus kannattaa vaikuttavia luonnonhoitotoimia. Metso- ja Helmi-ohjelmilla voidaan suojella ja ennallistaa arvokkaita metsä- ja suoelinympäristöjä. Hyviä metsänhoidon käytänteitä kehitetään jatkuvasti ja yhä useampi metsänomistaja painottaa luontoarvoja osana metsänhoitotavoitteitaan.
Kokoomuksen mielestä maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvaa mallia pitäisi edistää myös vedenalaisessa luonnossa. Vesistöjen kuormitusta on määrätietoisesti vähennettävä. Kokoomuksen puheenjohtaja Orpo on edistänyt kalakantojen elinvoimaisuutta ja virtavesien kuntoa suurella intohimolla. Muun muassa kalastuslain uudistus 2015 sekä virtavesi- ja vaelluskalastrategioiden edistäminen ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Suomi ansaitsee hallituksen, joka kykenee luomaan tien, jolla Suomen luonnon tilaa parannetaan vaikuttavin keinoin, yhteistyössä maanomistajien kanssa, luottamukseen perustuen, ei vastakkainasettelulla.
Arvoisa puhemies!
Suomen EU-vaikuttaminen on epäonnistunut EU:n ennallistamisasetuksessa. Kannat ovat levällään, määräpäivistä on myöhästytty, EU-politiikan johtaminen – joka kuuluu pääministerille – laiminlyöty.
Hallitus on vielä tälläkin viikolla jatkanut riitelyään siitä, onko se asetuksen puolesta vai sitä vastaan.
Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää: Suomen tulee ottaa selkeän kielteinen kanta.
Edessä oleva luottamusäänestys kertoo suomalaisille sen, kuka puolustaa metsiämme koskevan päätöksenteon pysymistä lähellä suomalaisia.
Arvoisa puhemies!
Pääministeri Marin ei vastauksessaan kyennyt vakuuttamaan, että hän ja hänen hallituksensa ovat huolehtineet Suomen edun ajamisesta koskien EU:n ennallistamisasetusta. Metsäpolitiikan on pysyttävä kansallisessa päätösvallassa ja Suomen on otettava ennallistamisasetukseen kielteinen kanta. Siksi esitän, että eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti enää eduskunnan luottamusta.