Pihla Keto-Huovinen: Lähisuhdeväkivaltaa ei tule sovitella – katkaistaan noidankehä
Suomi on tilastojen valossa lähisuhdeväkivallan kehitysmaa. Joka kolmas suomalainen nainen kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa, ja lähes aina tekijänä on nykyinen tai entinen kumppani. Lähisuhdeväkivalta on kansallinen häpeä maalle, joka pitää itseään tasa-arvon edelläkävijänä.
Suomi on allekirjoittanut Istanbulin sopimuksen, jolla pyritään ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomi ei kuitenkaan täytä sopimusvelvoitteita esimerkiksi turvakotipaikkojen määrän ja virkavallan koulutuksen osalta. Myös rikosprosessien kohtuuttoman pitkät kestot heikentävät lähisuhdeväkivallan uhrien asemaa.
Lisäksi sovittelua käytetään lähisuhdeväkivaltatapauksissa siitäkin huolimatta, että Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvova komitea ja useat ihmisoikeustoimijat ovat on suosittaneet Suomea luopumaan siitä. Tyypillisin sovittelusopimus on pelkkä anteeksipyyntö. Kun lähisuhdeväkivaltaa sovitellaan, ei lähisuhdeväkivallan noidankehä katkea.
Siviiliammatissani syyttäjänä olen kohdannut lukuisia lähisuhdeväkivallan uhreja. Muistan elävästi, kun eräs nainen tuli toimistooni ja pyysi, etten nostaisi syytettä hänen miestään kohtaan. Nuorena syyttäjänä yritin parhaan kykyni mukaan haastatella häntä, jotta voisin olla varma, että hän toimi omasta vapaasta tahdostaan eikä painostettuna. Lopulta suostuin naisen pyyntöön.
“Lähisuhdeväkivaltatapauksia ei pidä mielestäni sovitella”
Tämä oli virhe, sillä kahden viikon päästä tämä sama nainen oli entistä pahemmin hakattuna. Tuolloin päätin, etten tule enää koskaan jättämään yhtään lähisuhdeväkivaltatapausta syyttämättä. Samasta syystä lähisuhdeväkivaltatapauksia ei pidä mielestäni sovitella – tilanne ei ole koskaan tasapainoinen. Onneksi myös lainsäädäntömme on muuttunut niin, että nykyään teot ovat aina virallisen syytteenalaisia.
Lainsäädäntömuutoksesta huolimatta lähisuhdeväkivaltatapaukset ovat syyttäjälle haastavia, koska usein todistajia ei ole kodin seinien sisällä tapahtuneelle pahoinpitelyille. Lisäksi uhri tietää, ettei tekijä pysy kauaa poliisin hallussa, vaan on pian uudelleen oven takana – entistä vihaisempana. Pariskunnat usein asuvat yhdessä, mikä mahdollistaa painostamisen. Monesti uhri onkin saatu muuttamaan kertomusta tai vaikenemaan, kun päästään istuntoon asti.
Koska oletus osapuolten tasavertaisuudesta ei toteudu, ei sovittelutilanne voi olla koskaan täysin oikeudenmukainen. Uhri tietää, että sovittelusta kieltäytyminen voi johtaa uuteen pahoinpitelyyn. Uhreilla on myös tunnesiteitä tekijään, ja usein uhrit vähättelevät kokemaansa pahoinpitelyä. Tilanteen epätasapaino vaatisi, että uhri saisi erityistä tukea – mitä ei useinkaan tapahdu.
Sovittelun käyttö estää naisten ihmisoikeuksien toteutumisen ja kuvastaa näkemystä, jonka mukaan lähisuhdeväkivalta on rikoksena lievä. Tästä syystä tapauksia ei tulisi ikinä sovitella. Meidän tulee yhdessä tehdä kaikkemme, jotta lähisuhdeväkivalta voidaan kitkeä kokonaan naisten elämästä. Me emme saa vaieta.
Pihla Keto-Huovinen
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Kokoomusnaisten puheenjohtaja. Aiemmin Pihla on toiminut vuosia erikoissyyttäjänä, kihlakunnansyyttäjänä, ylitarkastajana ja notaarina.