Vantaa-Kerava: Työllisyyspalvelujen yhdyspinta on kuntien kannalta kriittinen

Sotepela-palveluiden järjestämisvastuun siirtymiseen hyvinvointialueille on enää muutama viikko. Kaikki jännittävät siirtymisen onnistumista, toiminnan jatkumista ilman häiriöitä. Suurin mielenkiinto kohdistuu valtaväestölle suunnattujen, kuten terveyskeskus- tai vanhustenhuollon palveluiden sujuvuuteen. Myös asiakaspalvelumaksujen muutos kiinnostaa suurta yleisöä uusiutuvien puhelinnumeroiden ja ajanvarauskäytäntöjen muutoksista puhumattakaan.

Näiden ”yleisömagneettien” varjoon jää helposti palveluita, joiden merkitys on poikkeuksellisen suuri paitsi asiakkaille itselleen myös hyvinvointialueella toimiville kunnille. Yksi tällainen kokonaisuus on työllisyyspalvelut, työttömien ja työtä vaihtavien työllistettävyyden parantaminen ja työn löytämisen edistäminen.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella edellytykset työllisyyspalveluiden järkevään organisointiin ovat onneksi hyvät, ovathan kaupunkimme muodostaneet yhteisen työllisyyden kuntakokeilualueen jo lähes parin vuoden ajan. Yhteisyötä kaupunkien kesken on siis harjoiteltu, mutta nyt pelikentälle tulee uusi toimija eli hyvinvointialue.

Mistä tässä kokonaisuudessa puhutaan, mitä palveluja pitäisi yhteistyössä kehittää? Hyvinvointialueen ja työllisyyden kuntakokeilun eli Vantaan ja Keravan työllisyyspalveluiden väliseen yhteistyön rajapintaan on tunnistettu kuuluvaksi ainakin

• monialainen yhteistyö kuten TYP-toiminta ja Ohjaamo-palvelut
• kotouttamisen ja vieraskielisten palvelut sisältäen Osaamiskeskuksen
• työttömien terveystarkastukset, työkyvyn arviointi ja työkyvyn tuen palvelut, eläkeselvittelyt
• kuntouttavan työtoiminnan ohjautuminen
• tilojen yhteiskäyttö
• muu yhteistyö; sidospinta asiakkuuksien raportointi, tarpeen määrittely ja seuranta, ohjaus(ryhmä), asiakastiedon vaihto

Lienee selvää, että näiden palvelujen toimivuus on merkitysarvoltaan eri luokkaa kuin vaikkapa nuhanenien lääkitseminen tai terveystodistusten ja lausuntojen kirjoittelu – niin asiakkaille itselleen kuin Vantaan ja Keravan kaupungeille. Jos vaikeasti työllistettävien palvelut eivät toimi optimaalisella tavalla maksavat kaupungit toimimattomuuden hintaa ainakin työmarkkinatuen kuntaosuuksien eli ns. sakkomaksujen kautta sekä saamatta jäävien kunnallisverojen muodossa. Uusi TE-palvelujen malli, joka todennäköisesti astuu voimaan vuoden 2025 alusta, ei sekään kunnan vastuuta sakkomaksuista pienennä vaikka laskennan parametrin hieman muuttuvatkin. Uudessa mallissa pitkäaikaistyöttömistä perittävä sakko lankeaa kuntien maksettavaksi nykyistä aikaisemmin (jo sadan työttömyyspäivän jälkeen) eikä työllispalveluja tarjoamalla työttömyyden kestoa pysty nykyiseen tapaan alentamaan. Vain oikea työpaikka katkaisee työttömyyspäivien laskennan. Myös kunnan rahoitusosuus KELAn toimeentulotuen kustannuksista on sitä pienempi, mitä useampi pääsee työn syrjään kiinni. Työllistämisen pitäisi siis olla mitä vakavimmin sekä Vantaan että Keravan intresseissä niin inhimillisten kuin taloudellisten näkökulmien vinkkelistä.

Saamani tilannekuvan perusteella työllisyyspalvelujen jatkoon alueellamme on syytä suhtautua optimistisesti. Yhdyspintatyötä on tehty ammattilaisten kesken systemaattisesti ja yhteisiä prosessikuvauksia rakentaen. Yhdyspintatyötä ohjaava ohjausryhmä on aloittanut työnsä jo keväällä ja yhdyspintatyötä koskeva puitesopimus Vantaan, Keravan ja hyvinvointialueen kesken työn alla. Meidän luottamushenkilöiden rooli on varmistaa, että marginaalipalveluiksi ehkä koetut työllisyyspalvelut saavat ansaitsemansa huomion hyvinvointialueen päätöksenteossa ja resurssoinnissa. Sitä tarvitsevat niin vaikeimmin työllistettävissä olevat työnhakijat kuin yhteisistä asiakkaista taloudellista vastuuta kantavat kuntaorganisaatiot.

Markku Pyykkölä

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valtuutettu, VTM

Keravan kaupunginhallituksen puheenjohtaja