Onko Suomen koulujärjestelmä kriisissä?

Viime viikkoina on keskusteltu paljon siitä, kuinka paljon vanhemmat ja oppilaat voivat vaikuttaa koulun valintaan. Keskustelussa on sävy, jolla luodaan negatiivista mielikuvaa kouluvalintaan vaikuttamisesta. Vanhempia on turha syyllistää, sillä on luonnollista, että vanhemmat haluavat lastensa parasta ja valita heille parhaan mahdollisen opinahjon. Termillä myös loukataan opettajien ammatti-identiteettiä. Keskeiset syyt ilmiön taustalla ovat vanhempien tyytymättömyys, oppilaiden pelko turvattomuudesta ja siitä, että koulu ei anna heille riittävää valmiutta jatko-opintoihin. Ongelmien taustat ovat koulu-uudistuksissa ja epäonnistuneessa inkluusiossa, eli yrityksessä saada oppilaat kuulumaan samaan ryhmään osaamistasosta, kielitaidosta ja henkilökohtaisista haasteista riippumatta.

Suomalaisten lasten oppimistulokset ovat heikentyneet yhtäjaksoisesti 15 vuoden ajan. Tulosten mittaaminen on vaikeaa, koska koulu-uudistusten vaikutukset näkyvät vasta vuosien viiveellä. Uudistuksissa tulisi olla erittäin varovainen ja niitä tulisi ensin pilotoida pienemmällä kohderyhmällä, ennen kuin lähdetään muuttamaan järjestelmää valtakunnallisesti. Erityisen haitallisia ovat liian usein tapahtuvat muutokset, joissa usein on nähtävissä kulloisenkin opetusministerin halu jättää itsestään merkki koulujärjestelmään.

Tulosten heikentymiseen on useita syitä jatkuvien uudistusten lisäksi. Enenevässä määrin on siirrytty digitaalisiin opetusmetodeihin, joka on vähentänyt tai jopa lopettanut kirjojen käytön opetuksessa. Sekä alemmilla, että ylemmillä luokilla on suosittu itseohjautuvuutta korkeakoulutyyppisesti, joka on tarkoittanut siirtänyt opetuskokonaisuuden ja vastuun pitkälti oppilaalle. Joidenkin kohdalla tämä toimii, mutta useat ovat vielä liian kehittymättömiä ottamaan tätä vastuuta. Seurauksena on oppimistulosten heikkenemistä.

Opettajia on perinteisesti arvostettu ja heillä on ollut auktoriteettia oppilaiden ja heidän vanhempiensa silmissä. Tämä arvostus on murentunut, koska opettajien vaikutusmahdollisuuksia opetustyöhön on kavennettu ja heidän aikaansa kulutetaan liikaa epäolennaisiin asioihin. Opettajat joutuvat huolehtimaan liikaa asioista, jotka ennen ovat olleet vanhempien kasvatukseen kuuluvia asioita.

Maailma on muuttunut paljon viime vuosien aikana ja on selvää, että koulukaan ei voi olla samanlainen kuin vuosia sitten. Vanhaa koulujärjestelmää ei pidä kaivata liikaa, mutta hyviä ja pitkäaikaisia kokemuksia ei ole syytä hylätä nykypäivän koulumaailmassa. Opettajien vaikutusmahdollisuutta on lisättävä sekä kouluille on turvattava riittävä rahoitus. Rahoitusta lisäämällä voidaan parantaa inkluusiota, mutta on selvää, että parhaimmassakin tapauksessa erityisluokkia tarvitaan, jotta pääosalla oppilaista on mahdollisuus oppia ja edetä opinoissaan normaalilla tavalla.

Timo Kallio
Eduskuntavaaliehdokas, Kokoomus