Neljän päivän työviikko – uhka vai mahdollisuus

Ehdottomasti mahdollisuus! Minun työpaikallani tämä mahdollisuus on ollut käytössä yli kymmenen vuotta aiheuttamatta ongelmia työpaikalle ja parantaen työntekijöiden työhyvinvointia. 

Neljän päivän työviikko pitäisi olla vaihtoehto, jonka työntekijä voi valita neuvoteltuaan esihenkilönsä kanssa. Osittainen hoitovapaa on lakisääteinen syy saada tehdä neljäpäiväistä työviikkoa. Mielestäni työntekijällä ei tarvitse olla erityistä perustelua sille, että haluaa lyhentää työaikaansa tavanomaisesta viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia päivässä työajasta. Tarve ja halu tehdä neljä päiväistä työviikkoa voi olla monitekijäinen. Yksilöllisinä syinä voi olla mielekäs harrastus, vapaaehtoistyö tai halu hidastaa elämäänsä. Perhe-elämän haasteita on muulloinkin kuin pikkulapsivaiheessa. Oma jaksaminen voi vaihdella ja työkykyä ylläpitää, jos voi keventää työtään tarvittaessa. Elämäntilanteet vaihtelevat ja työelämän pitää joustaa mukana. 

Työaika voi olla kaikkea 10-100% välillä, tilapäisesti myös yli 100%. Paikallisesti voidaan sopia työaikajoustoista ja niiden pelisäännöistä. Myös esihenkilö ja työntekijä voivat sopia työaikajoustosta yksilöllisesti. Esihenkilön täytyy huolehtia siitä, että myös työtehtävät ovat työaikaprosentin mukaiset. Ei ole mitään järkeä vähentää työaikaa, jos työtehtävät jäävät ennalleen. Tämä johtaa työssä kohtuuttomaan työmäärään ja hallitsemattomaan kiireeseen, jonka seurauksena työntekijä uupuu.  

Palkka maksetaan tietenkin työaikaprosentin mukaan.  Voi toki kysyä, että miten työntekijä pärjää pienemmällä palkalla. Tässäkin on yksilöllistä vaihtelua. Verotuksen pieneneminen kompensoi käteen jäävää palkkaa. Menot voivat vähentyä, kun käy vähemmän töissä. Säästöä tulee mm työmatkojen ja työpaikkaruokailun osalta. Joku voi tehdä toista työtä päätyön lisäksi. Ihmisellä voi olla unelmatyö, josta saa vähän palkkaa ja elatuksen turvaava työ, jossa käydään rahan vuoksi. Ihmisen taloudellinen tilanne voi olla ihan hyvä pienemmälläkin palkalla eri syistä. 

Minun työpaikallani on saanut tehdä ilman erityistä perustetta 10-100% työaikaa jo yli 10 vuotta. Työntekijät ovat sitoutuneet ja tyytyväisiä. Työaikaprosentti yleensä vakiintuu 60-80% ja osa tekee edelleen 100%. Työelämän säännöt pitäisi päivittää nykyaikaan. Elämä on monimuotoista ja vaihtelevaa. Työ on iso osa aikuisen elämää. Työelämän pitäisi joustaa sujuvasti työntekijän jaksamisen, voimavarojen, elämäntilanteen mukaan paikallisesti ja yksilöllisesti sopien. Esihenkilön näkökulmasta osa-aikatyöntekijöiden työvuorolistat ovat palapeliä ja rekrytointi on jatkuvaa, mutta työt sujuvat ja työilmapiiri on hyvä.  

Marja Ahava
Eduskuntavaaliehdokas