Ammattilaiset miettivät: Miten raha saadaan riittämään hyvinvointialueilla?

Kun hyvinvointialueet aloittivat, raha nousi otsikoihin. Lääkäri Marja Ahava ja fysioterapiayrittäjä Terhi Enjala pohtivat, millaisia ratkaisuja talousongelmiin voisi olla.

Terhi on pitkän linjan yksityisyrittäjä Keravalta, Marja vantaalainen julkisen puolen lääkäri, jolla on kokemusta myös yksityiseltä. Molemmat ovat Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluevaltuutettuja sekä kansanedustajaehdokkaita.

Marja Ahava liittyi Kokoomukseen vasta vuosi sitten. Keskustelumme alkoi Iiro Viinasesta, joka uskalsi ja kykeni tekemään kovia päätöksiä vaikeassa taloustilanteessa.

– Liityin kokoomukseen, koska uskon että tämä puolue uskaltaa uudistaa järkevästi taloutta ja julkisia palveluita ihmisen hyvinvointi huomioiden, Ahava toteaa.

Ahavan mukaan tärkeintä on, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito toimisivat yhdessä potilaan parhaaksi. Perusterveydenhuolto on terveydenhuollon kivijalka, jos se toimii, niin erikoissairaanhoidon kustannuksissa voidaan säästää.

– Iso ongelma on henkilökunnan puute. Vaikka lääkäreistäkin on pulaa, vielä merkittävästi enemmän on pulaa sairaanhoitajista. Myös ICT-ongelmat ovat jatkuvia heikentäen työn tehokkuutta.

 

Miten eurolla saataisiin enemmän?

– Kilpailu on aina hyvästä ja kirittää. Julkisellakin puolella johtoryhmissä verrataan eri terveysasemien tuloksia – miten puhelimeen vastataan, miten vastaanotoille pääsee, millaista on työhyvinvointi, asiakastyytyväisyys, henkilökunnan käyttöaste, Ahava toteaa.

Yksi ratkaisu on ulkoistaa kokonaan joku terveydenhuollon toiminto, esimerkiksi terveysasemapalvelut. Espoossa on vuosien hyvä kokemus yksityisestä Espoontorin terveyskeskuksesta.

– Erikoissairaanhoidossa potilaalle tehdään usein samat laboratoriotutkimukset, mitkä perusterveydenhuollossa on jo tehty. Tässä voitaisiin säästää. Laboratoriotutkimuksia voisi myös priorisoida, eli vaikkapa ei katsota kolesteroleja joka vuosi.

Ahavan mielestä potilaita voitaisiin hoitaa enemmän hoitajavetoisesti. Vastaanotot valmistellaan etukäteen niin, että kaikki asiat saadaan hoidettua kerralla eikä lääkärin työaikaa kulu puheluihin ja kirjeiden lähettämiseen.

– Priorisointi. Raha edellä on tehty priorisointeja ennenkin yksityisellä, osakeyhtiön kun täytyy tuottaa voittoa. Nyt julkisellakin puolella budjetit ovat tiukkoja. Yhteisten varojen huolimaton käyttö heikentäisi lopulta kaikkien tilannetta.

– Perusterveydenhuollon suurin uudistus on tiimimallitoiminta.  Mallissa lääkärit ja hoitajat ovat samassa tiimihuoneessa ottamassa vastaan potilaiden puheluita. Kun potilas ottaa yhteyttä, voidaan hoito ja tutkimukset aloittaa heti, eikä vasta vastaanotolla myöhemmin. Tiimi hoitaa omia potilaitaan, hoidon jatkuvuus parantaa hoitotuloksia ja vähentää kustannuksia.

Niinhän se on, että kun potilaat ovat tuttuja, samaa asiaa ei tarvitse tutkia montaa kertaa. Turhat laboratoriokokeet, röntgenit ja sairaalaan siirtämiset jäävät pois.

 – Nopeampi palvelu on järjestelykysymys. Kun toimintaa järkevöitetään tiimimallilla, saadaan jono 1-2 viikkoon. Syyskuussa astuu voimaan kahden viikon hoitotakuu, jota kiristetään marraskuussa 2024 viikkoon. Tämä on järjestettävissä, jos on riittävästi henkilökuntaa.

Vantaa-Kerava -alueella on jo käytetty ostopalveluseteliä terveyskeskuksissa ja hammashoidossa.

– Julkinen vastaa 24/7 terveyspalveluista, mutta se ei pysty hoitamaan kaikkea. Tarvitaan myös yksityisiä palveluja, ja molempia pitää kehittää. Ihmisillä pitää olla valinnanvaraa, Marja Ahava toteaa.

 

Terhi Enjala synnytti parempaa vuoropuhelua

Terhi Enjala onnistui pitämään pienyrittäjien puolta, kun nelisen vuotta sitten julkisella puolella järjestettiin terveyspalvelujen kilpailutus hieman uudella tavalla, joka johti siihen, että kolmasosa aiemmin palveluita tarjonneista putosi pois ja isot terveysjätit saivat etua.

– Isot pääsivät niskan päälle, pieniä kuoli pois. Menetettiin paljon hiljaista tietoa kokeneiden terapeuttien jäädessä pois, muistelee Terhi Enjala, jonka yritys myös jäi osattomaksi.

– Kokosin sitten lamaantuneiden yrittäjien joukosta puolen tusinaa shokissa olleita ja saimmekin lasten kilpailutuksen uusiksi. Yhden pienen yrityksen valitus eteläisessä piirissä meni sekin läpi, Kela joutui kilpailuttamaan uudestaan ja saimme töitä takaisin.

Terhi näki käytännössä sen, että kilpailutukset julkisella puolella on tehtävä huolella ja siten, että kilpailutus hyödyttää kaikkia osapuolia: asiakasta, palveluntuottajaa ja ostajaa eli Kelaa ja jatkossa hyvinvointialuetta. Kilpailutuksen pitää myös ohjata alan kouluttamista.

– Markkinavuoropuhelua ei aiemmin ollut, mutta nyt se toimii hyvin Kelan kanssa. Vuoropuhelun yritysten ja julkisen puolen välillä tulee olla vahvaa.

 

Työn jäsentäminen

Terhi Enjalan mielestä työn jäsentäminen on liian heikkoa julkisella puolella.

– Yksityisellä puolella prosessien hallinta on viimeisen päälle viritettyä. Emme käytä kallista asiantuntijapanosta sellaiseen, joka ei tuota sitä arvoa jota siltä odotetaan. Omassa yrityksessäni on erikseen työntekijä, joka hoitaa asiat niin, että terapeutit voivat keskittyä omaan työhönsä, Enjala toteaa.

– Yrityksen johtajana olen huolissani toimintaedellytyksistä. Jatkossa työvoiman ammattitaidosta ja työkyvystä huolehtimisen rooli tulee kasvamaan.

Enjalan yrityksessä on käytössä kuukausittaiset ’valmennusvartit’, kestoltaan 20-60 minuuttia. Niissä käydään esimies-alais-keskustelua, jossa käsitellään työsuhdetta, kouluttautumista, työntekijän tarpeita, jaksamiseen liittyviä asioita – kuinka työ on mahdollista hoitaa omia voimavarojaan säästäen ja merkityksellisesti.

– Terveydenhuollossa työskentelevät eivät aina itse hahmota, kuinka kuormittavaa työtä voi tehdä siten, että sen jaksaa paremmin.

– Lisäksi meillä käy kerran kuussa työnohjaaja. Hän auttaa lisäämään työyhteisön yhteistä ymmärrystä ja saamme tilaisuuden keskustella meille tärkeistä teemoista. Tämä tukee työhyvinvointia.

 

Onnistumisen kokemuksia

– Olen itse halunnut aina onnistua ja saanut onnistumisista suurta tyydytystä ja iloa – se antaa tulta. Näitä onnistumisen kokemuksia tarvitaan myös julkiselle puolelle. Siellä ei ole onnistumisen kulttuuria, Enjala toteaa.

– Työtä täytyy tarkkailla ja seurata herkällä korvalla. Täytyy seurata tarkemmin taloutta, kuinka menot ja tulot kohtaavat. Pitää avata, miksi johonkin menee rahaa, kuinka saadaan rahan valuminen hallintaan. Voiko julkisella puolella ostaa palvelua, että saadaan kustannukset asettumaan tiettyyn limittiin.

– On kirkastettava perustehtävää. Keravalla perheneuvolassa siitä on saatu hyvää palautetta ja tuloksia henkilöstöltä ja perheiltä.

– Korkeakoulutus on usein kovin teoreettista. Julkinen toimija ei tiedosta, mitä palvelua voisi ostaa yksityiseltä, mistä olisi hyötyä.

 

Yksityistä käytettävä enemmän

Terhi Enjalan mielestä yksityistä pitää käyttää enemmän hyödyksi. Lisäksi pitäisi tehdä kustannuslaskentaa ja analysoida, miten palvelun hinta rakentuu. Työtä voisi jakaa yksityiselle puolelle, jossa yksityinen keksisi, kuinka hoidetaan edullisemmin. Pitäisi jakaa ongelmaa toisen kanssa.

Enjala näkee raja-aitoja, joita pitäisi kaataa. Voisi esimerkiksi luoda malleja, joissa rekisteröidytään palveluntuottajiksi, josta asiakas voi sitten valita.

– Koulutukseen pitäisi päästä helposti, jotta voisi uusin opein saada aikaan enemmän suorituksia, josta voisi sitten palkita.

Paikallisia terapiayrityksiä pitäisi käyttää enemmän julkisen apuna, koska niiltä löytyy innostusta kehittää palvelutuotteita. Pieni yritys on nopea, ketterä ja kustannustehokas.

– Pitäisi satsata enemmän alkuvaiheen analysointiin ja ongelmanratkaisuun. Tähän kaivattaisiin enemmän työkaluja. Usein asiakasta pitäisi kuunnella tarkemmin. Silloin kun en ymmärrä, mitä asiakas sanoo, yritän ajatella että asiakas on aina oikeassa. Terapian edetessä oivallan, mitä asiakas tarkoitti, fysioterapeutti-osteopaatti Terhi Enjala toteaa.

Teksti: Jukka Nissinen