Viisi tärkeintä oppia Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan

Ukrainassa on ollut sota vuodesta 2014 alkaen. Kohta vuosi sitten Venäjä käynnisti laajamittaisen hyökkäyssodan, tavoitteena vallata Ukraina, päättää maan suvereniteetti ja kansallinen identiteetti. Sota palasi Eurooppaan konkreettisesti ja suurempana kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Tässä todellisuudessa parhaillaan elämme. On itsestämme kiinni millaista historiaa sodan lopputuloksesta kirjoitetaan. Kaikki sodan päättymisen vaihtoehdot ovat vielä mahdollisia.

Käynnissä olevasta sodasta on syytä ottaa oppia. Erityisesti oppeina korostuu viisi asiaa.

1. Sodan todellisuus

Viime vuosikymmeninä nousi esille yhä vahvemmin esille näkemys sodan mahdottomuudesta. Jokaisen suursodan jälkeen on vallinnut ”ei enää koskaan” mieliala. Silti kerta toisensa jälkeen ihmiskunnassa koetaan sodan kaltaista järjettömyyttä, jossa väkivalloin ja raakuuksin pyritään kukistamaan vastapuoli ja saavuttamaan imperialistisia tavoitteita. Tässä historia toistaa itseään. Sota on jatkossakin osa valtioiden politiikan keinovalikoimaa, ja siihen on viisaudella varauduttava – myös rauhallisempina aikoina. Näyttää siltä, että aina tarvitaan sota ennen kuin voimme todella iloita rauhasta.

Keskeinen oppi Ukrainasta on, että laajamittainen sota ei ole mitenkään mahdoton nykyaikaisessa globalisoituneessa maailmassa. Sota Ukrainassa on maailmanlaajuinen herätyskello, joka saa meidät arvioimaan uudelleen muita geopoliittisia jännitteitä, jotka voivat johtaa sotaan.

2. Yhdysvaltojen merkitys ja Euroopan pakkoherääminen

Vaikka Ukraina on taistellut menestyksekkäästi ja urhoollisesti, voi kysyä, millainen olisikaan tilanne ilman Yhdysvaltojen mittavaa tukea. Mikäli tuki Ukrainalle olisi ollut pelkästään Euroopan ja Euroopan unionin varassa, olisi Ukraina ollut vaikeuksissa. Yhdysvallat on jo nyt maksanut kovan hinnan Ukrainan ja Euroopan turvallisuudesta. Yhdysvaltojen toiminta on myös merkittävästi vaikuttanut siihen, että länsi on ollut varsin yhtenäinen tuessaan Ukrainalle.

Oliko Eurooppa valmis sotatalouteen – ei ollut. Keskeinen oppi on, että länsimaiden puolustusjärjestelyissä ja varautumisessa on parannettavaa. Aiemman asevoimien heikentämisen trendin muuttaminen ja sotilaallisen kyvyn rakentaminen vievät aikaa – se on muistettava. Jatkossa Euroopassa on oltava huomattavasti nykyistä parempaa kykyä reagoida nopeasti tilanteissa, joissa Euroopan unionin tukea ja kykyä tarvitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa poliittisen päättäväisyyden lisäksi huolehtimista siitä, että varastoissa on riittävästi ja monipuolisesti tarvikkeita valmiina pitkäkestoisenkin sotilaallisen konfliktin varalle.

3. Yhteiskunnan sodankestokyky ja -tahto

Sota koskettaa Ukrainassa koko yhteiskuntaa. Venäjän strategiana on ollut yhteiskunnallisesti julma: ukrainalaisten elämänedellytyksien vieminen tuhoamalla siviili-infrastruktuuri, pyrkimykset hävittää ukrainalainen kansallinen identiteetti ja siviiliväestöön kohdistetut moninaiset sotarikokset. Jokainen meistä voi yrittää kuvitella elämää ja henkistä jaksamaista kaiken tämän keskellä.

Ukrainalaiset eivät ole luovuttaneet, päinvastoin. He ovat osoittaneet kansalaisyhteiskuntana poikkeuksellisen vahvaa henkistä kykyä sietää kaikkea tätä julmuutta – ja selviytyä. Yhteiskunnan henkinen tahto ollut vahva ja taipumaton, mikä on ollut vahva viesti Kremlin suuntaan ukrainalaisten

taistelutahdosta. Kotirintaman tahdolla, päättäväisyydellä ja toimintakyvyllä on myös merkittävä vaikutus Ukrainan rintamilla taisteleville sotilaille, kun he voivat luottaa kotirintaman tukeen ja selviytymiseen. Oppi on: puolustustahtoista ja sitkeää kansakuntaa on erittäin vaikea nujertaa. Se on puolustuskyvyn perusta. Ukraina on osoitus tahdon ja yhteishengen merkityksestä yhteiskunnan kivijalkana.

4. Johtajuus

Sanotaan, että asiat muuttuvat kahdella tapaa: joko kriisin tai johtajuuden kautta. Ukrainassa on sekä kriisi että johtajuutta. Keskeinen oppi Ukrainasta on johtajuuden hyvin keskeinen merkitys maan historian käännekohdassa. Meillä on tästä Suomessa omat historian kokemuksemme.

Mikäli Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ei olisi onnistunut toimimaan hengenluojana ja esimerkillisenä taistelutahtoa ja yhtenäisyyttä ilmentävänä johtajana, olisi sotatilanne Ukrainassa tällä hetkellä todennäköisesti hyvin toisenlainen. Ilman Zelenskyin johtajuutta ja viestintätaitoja, eivät länsimaat olisi niin vahvasti Ukrainan tukena kuin nyt ovat. Esiintymiset ja viestit länsimaihin ovat olleet vahvoja ja tätä arvokasta viestintätyötä Zelenskyi on väsymättä tehnyt. Sosiaalisen median taitava käyttäminen ”mielten ja sydämien” voittamiseen on myös keskeinen asia niin sodassa kuin johtajuudessa tämän päivän maailmassa. Kontrasti Putiniin on valtava. Johtajuudessa voi myös miettiä, mikä olisi tilanne Ukrainassa jos Valkoisen talon herrana olisi Joe Bidenin sijasta häntä edeltävä presidentti.

5. Teot luovat toivoa

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja ukrainalaisten kärsimykset ovat menneet myös meidän suomalaisten ihon alle. Ymmärrettävästi, koska olemme tunteellisia ihmisiä ja meillä on vastaavia muistoja omasta historiastamme. Turvallisuus on vuodessa näyttäytynyt Ukrainan lisäksi koko läntisessä maailmassa lisääntyneenä turvattomuuden tunteena.

Yksi pysäyttävimmistä hetkistä itselleni oli lukea lehdestä kiovalaisen perheenäidin toivosta – ”joulukuusta on ennustettu tavallista lämpimämpää, mikä luo toivoa.” Toivon säilymisen merkitys ihmiselle on erittäin tärkeää, olivat olosuhteet millaiset tahansa. Jos toivo tulevaisuuteen katoaa, ei paljoa muuta jäljelle jää. Näinä aikoina johtajuuden ensisijainen tehtävä ei ole korostaa uhkia ja synkkyyttä, vaan luoda toivoa tulevaan: saada meidät toimimaan yhdessä toivon valon vahvistamiseksi. Meidän tehtävänämme on myös tuoda toivoa muualle, etenkin puolustussotaa käyvään Ukrainaan.

Mutta toivo ei ole vain toivomista vaan tekoja, ja teot synnyttävät toivoa. Kun on realisti niin nykytilanteessa saadaksemme rauhan Ukrainaan huomenna, on tänään annettava vahva asemateriaalituki Ukrainalle. Venäjä ei luovu imperialistisista tavoitteistaan – ainoa keino sen pysäyttämiseksi on Ukrainan sotilaallinen voitto. Se on myös Suomen ja Euroopan turvallisuudelle elintärkeä.

Toivoa ja turvallisuuden tunnetta tarvitsemme myös jokainen omaan elämäämme. Siihen voimme teoillamme vaikuttaa. Pienetkin turvallisuuden tunnetta toisissa vahvistavat teot ovat merkityksellisiä, ja tähän jokainen pystymme. Se on jopa velvollisuutemme näin haasteellisina aikoina.

Jarno Limnell
Kansanedustajaehdokas