Sukupuolikiintiöistä on luovuttava

Ylhäältä käsin säädetty laki ei anna yksilöille tarpeeksi vapaata liikkumavaraa valita juuri niitä luottamustehtäviä, joihin on pätevä ja joihin ensisijaisesti haluaa. Sukupuolen ei tule olla peruste päästä mihinkään – milloinkaan. Tämä ei tällä hetkellä Suomen lain epäkohtien takia toteudu.

Kerron pienen tarinan havainnollistaakseni tätä. Minut valittiin 18-vuotiaana kuntani nuorimmaksi kaupunginvaltuutetuksi vuonna 2017. Kun ilmaisin halukkuuteni kaupunginhallituksen varajäsenen paikkaan, kaksi keski-ikäistä miestä olivat valmiita antamaan oman paikkansa minulle. Miehillä oli muutakin hommaa, ja lisäksi he olisivat halunneet tarjota nuorelle edustajalle näköalapaikan.

Näin ei kuitenkaan voitu toimia. Tasa-arvolain 4 a §:ssä lukee, että julkisissa toimielimissä on pakko olla vähintään 60/40-sukupuolijakauma. Kokoomukselle oltiin tarjottu kaupunginhallituksen varajäsenyyspaikka sillä ehdolla, että sen täyttäisi mies. Muilla puolueilla oli jo omat ehdotuksensa tiedossa, ja mikäli kokoomus ei näin toimisi, tulisi heidän miettiä uudestaan minkä sukupuolisia heidän edustajat ovat ja miten näennäiset sukupuolikiintiöt täytetään. He olivat sopineet omat ehdokkaansa, eikä siinä ollut mitään tehtävissä.

En siis saanut paikkaa, koska olen nainen. Tämä on sinänsä ironista, koska koko laki säädettiin nimenomaan naisten etuja silmällä pitäen. Olisin ollut varmasti motivoituneempi kuin ne valtuutetut, jotka eivät nähneet samassa pestissä yhtä paljon arvoa kuin minä. Positiivinen syrjintä alkaa kostautua: nyt se vaikutti nuoreen ulkomaalaistaustaiseen naiseen, jonka pitäisi olla vasemmistolaisessa ajatusmaailmassa kaikista haavoittuvaisimmassa asemassa.

Niin kauan kuin meillä Suomessa on vahvat perus- ja ihmisoikeudet, en itse tuollaisiin vasemmistolaisiin uhriasemiin usko. En varsinkaan siihen, että mikään ihmisryhmä tarvitsee erityiskohtelua. Valtion tehtävänä tulee olla yhdenvertaisuuden tukeminen perusoikeuksilla ja syrjintäkiellolla, ei tasapäistävä mikromanageeraaminen sukupuolikiintiöillä.

Todellinen vahinko positiivisessa syrjinnässä on, että se aiheuttaa monelle kunnalle paljon käytännön ongelmia. Pieniin lautakuntiin on lähes mahdotonta nimetä sekä pätevimmät että ”tasa-arvoisimmat” jäsenet. On vain tosiasia, että esimerkiksi rakentamiseen hakeutuu enemmän miespoliitikkoja ja sivistykseen naispoliitikkoja. Eikä tässä pitäisi olla mitään pahaa.

Jokainen kuntapoliitikko tietää, mistä puhun, sillä kyseinen aihe on johtanut myös siihen, että paikoista on pakko sopia ylipuolueellisesti. Haistella sitä, että onko muut puolueet laittamassa lautakuntaan miesedustajaa vai naisedustajaa. Kun Vihreissä on lähinnä naisia ja Perussuomalaisissa miehiä, saavat he etuoikeuden täyttää nais-/mieskiintiöt puhtaasti siitä syystä, ettei toista sukupuolta ole heidän valtuutetuissaan. Tämä rajaa todella paljon sitä, mitä ihmisiä noin 50/50-sukupuolijakaumaa edustava Kokoomus voi ehdottaa lautakuntiin tai muihin luottamustoimiin.

Päteviä ihmisiä rajautuu aina luottamustoimista vain sukupuolen takia pois. Sillä ei ole mitään väliä, että hän olisi aihepiirin asiantuntija ja muut olisivat valmiita vaihtamaan hänen kanssaan paikkaa. Sukupuolesta on tehty liian iso osa päätöksetekoa – ja se on lopetettava! Siksi ainoa kriteeri, jolla tulisi olla väliä, on henkilökohtaiset meriitit. Luotetaan yhdenvertaisuusasioissa meidän perus- ja ihmisoikeuksiin, ja luovutaan sukupuolikiintiöistä!

Binga Tupamäki
lakimies, kaupunginvaltuutettu
kansanedustajaehdokas