Nuorisorikollisuutta on torjuttava pehmeästi ja tiukasti
Nuorisorikollisuus ja katujengit ovat kasvava ongelma. Emme ole vielä Ruotsin tiellä, mutta tilanteemme voi muuttua nopeastikin naapurimaamme suuntaan.
Viikko sitten uutisoitiin kouluväkivaltatapauksista, joissa alaikäinen käytti teräasetta toista oppilasta vastaan. Nuorisoryhmien satunnaisista väkivallanteoista uutisoidaan usein ja erityisen huolestuttavia ovat nuorten katujengit. Poliisi tiedotti juuri, että he ovat tunnistaneet pääkaupunkiseudulla kymmenkunta rikollista toimintaa harrastavaa katujengiä. Poliisi kertoi myös perustavansa kaksi poliisiryhmää torjumaan katujengejä ja hajottamaan niitä. Hyvä, että tilanteeseen puututaan määrätietoisesti. Mutta tämä ei riitä.
Selkeä enemmistö nuorisostamme voi hyvin, mutta pahoinvoivat tai yhteiskunnasta syrjäytyneet nuoret ajautuvat helposti rikolliselle tielle. Katujengien jäsenet ovat poliisin tiedotteen mukaisesti pääosin ulkomaalaistaustaisia. Mikä tilanteeseen auttaa?
Minulla on kolmen kohdan ohjelma. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen ja kielikoulutukseen on panostettava paljon nykyistä enemmän sekä autettava heitä rakentamaan positiivista polkuaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansainväliset oppimistulokset osoittavat, että Suomi on onnistunut erityisen huonosti vierasperäisten oppilaiden kouluttamisessa lukemaan ja kirjoittamaan uuden kotimaansa kielellä. On resursoitava lisää kielikoulutukseen ja muuhun yhteiskuntaan integroimiseen samalla vaatien oppilailta heidän omaa aktiivista opiskelupanosta. Ihminen, jolla on positiivisia vaihtoehtoja elämässään, valitsee niitä mielellään ja tekee työtä niiden eteen.
Toiseksi nuorten rikoksiin on puututtava paljon nykyistä nopeammin. Pitkät tutkinta-ajat ja oikeusprosessit, eivät toimi. Tärkeä kasvatuskeino on, että nuori saa välitöntä palautetta rötöksistään, ja kannustaa häntä muuttamaan käytöstään. Nuorisorangaistukset 15-17 -vuotiaille ovat hyvin tärkeä vaihtoehto. Ne ovat sakkoja tiukempia, mutta vankeutta kevyempiä rangaistuksia. Rangaistusten koventaminen ei välttämättä toimi, jos rangaistukset annetaan vasta vuoden tai kahden päästä, ne voivat jopa pahentaa rikoskierrettä. Tarvitsemme nopeaa puuttumista eli lisää resursseja sekä oikeuslaitokselle että poliisille.
Kolmanneksi tarvitsemme poliiseja lisää myös ennaltaehkäisevään ja valistustyöhön kouluissa sekä jopa päiväkodeissa. Poliisien vierailu kouluilla sekä valistamassa että myös puuttumassa kaikkeen kouluväkivaltaan on ehdottoman tärkeää. Tarvitsemme poliiseja lisää kaduille myös turvallisuuden tunteemme takia. Suomessa on asukaslukuun verrattuna Euroopan vähiten poliiseja, (130/100 000 asukasta). Ruotsissa ja Tanskassa vastaava luku on noin 200 sekä EU:ssa keskimäärin 318. Suomen 7 500 poliisin lukumäärä tulee nostaa yli 8 000 poliisiin mahdollisimman nopeasti.
Katujengien muodostumista kuten syrjäytymistä on estettävä erityisesti pehmein keinoin, meidän on pyrittävä pitämään kaikki mukana ja tarjottava mahdollisuuksia edetä elämässä laillisella polulla. Tämä on kestävin tie pitkällä tähtäimellä. Rikoksia ei voida koskaan välttää täysin ja niihin on puututtava välittömästi rangaistuksin.
Petri Graeffe, kansanedustajaehdokas