Peruskoulun kunnian- ja kurinpalautus

Koulusta kuuluu oppilaiden, vanhempien ja opettajien hätähuutoja. Oppimistulokset laskevat. On levottomuutta ja kouluväkivaltaa. Edes perustaitojen oppiminen ei ole enää selviö. Opettajat uupuvat. Omaa luokkatilaa tai oppimisrauhaa ei välttämättä ole.

Peruskoulu oli kauan Suomen ylpeydenaihe. Maamme oli Pisa-tulosten ärkikastia. Oppimiseroissa ei ollut kuilua. Opettajan työ oli vetovoimainen.

Se, mikä on mennyt rikki, pitää korjata. On palattava perusasioihin. Perustaitojen eli lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen oppimisesta on huolehdittava. Digi on tiettyyn rajaan asti perusteltua, mutta perustaitoja varten tarvitaan oppikirjat ja käsin kirjoittamista.

Peruskoulusta ei tule päästää pois ennen riittävän taitotason saavuttamista. Armovitoset ovat karhunpalvelus oppilaalle itselleen.

Suuret avoimet oppimistilat lienevät tolkuttomin keksintö koulussa. Niistä kärsivät eniten lapset ja nuoret, joilla on tarkkaavaisuuden ja keskittymisen haasteita tai aistiyliherkkyyttä.

Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi tilassa ja ryhmässä, joka alkaa jostain ja loppuu johonkin: Oma luokka, oma opettaja, oma tuoli ja pulpetti. Oma paikka. Toinen hullutus on liian pitkälle viety ajatus lapsen itseohjautuvuudesta. Erityisesti alaluokkalainen tarvitsee selkeän opettajajohtoisen opetuksen.

Maailman parhaiden opettajien on annettava keskittyä ydintehtäväänsä. Hankehumppa ja kasvava hallinnollinen taakka vievät liikaa opettajien aikaa. Ne pitää lopettaa.

Rajat ovat rakkautta. Koulun, opettajien ja rehtorien mahdollisuuksia asettaa rajoja lapsille ja nuorille on silti viety. Esimerkiksi toimivaltuudet ottaa pois oppilaan älypuhelin oppitunnilla tai kiusaavan oppilaan erottaminen määräajaksi ovat liian vähäiset.

Koulun ja opettajien riittävät toimivaltuudet turvata koulurauha ovat kaikkien etu. Vanhemmilla on tietenkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan. Sitä ei voi ulkoistaa.

Kouluväkivaltaan on oltava ehdoton nollatoleranssi ja siitä pitäisi ilmoittaa matalalla kynnyksellä poliisille, jolla tulee olla riittävät resurssit puhutella väkivaltainen lapsi tai nuori. Tätä mallia olen edistänyt eduskunnassa.

Kasvava ongelma pääkaupunkiseudulla on suomea toisena kielenä puhuvien eli S2-oppilaiden haasteet. On lähiökouluja, joiden luokissa on enää yksi tai kaksi suomea äidinkielenään puhuva oppilas. Näihin kouluihin kasautuu monia ongelmia.

Asia on kuitenkin koulua moniulotteisempi: Kotoutuminen on saatava toimimaan. Maahanmuuton sääntöjen on oltava selvät: Suomessa on opittava kieli, käytävä koulut, tehtävä töitä sekä noudatettava Suomen sääntöjä.

Suomen koulut tarvitsevat riittävän rahoituksen. Kun valtiontaloutta pistetään kuntoon ja säästetään, opetuksesta ei voida yhtään ottaa pois.

 Raha ei kuitenkaan yksin peruskoulun ongelmia ratkaise. Viro johtaa Suomea oppimistuloksissa, vaikka käyttää oppilasta kohti vähemmän rahaan. Ratkaisevaa on, miten järkevästi rahat käytetään opetukseen.

Heikki Vestman
Uudenmaan kansanedustaja (kok), lakimies, perheenisä