Julkinen sektori on kriisissä – loppuuko Suomesta hyvinvointipalvelut?
Suomessa on pula varhaiskasvatuksen opettajista, psykologeista, terveydenhoitajista, erityisopettajista ja sairaanhoitajista. Työntekijäpulasta on kerrottu jo vuosia kuntien eläkevakuutuslaitoksen ennusteissa. Nyt pula työntekijöistä on niin suuri, että se näkyy palveluiden tuottamisessa ja sitä kautta ihmisten arjessa.
Pääsyyt tilanteeseen ovat työn veto- ja pitovoiman puute, koulutusmäärien vähäisyys ja suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen.
Mikä neuvoksi?
Olen vaalityössä jutellut nuorten kanssa. Opiskelupaikkaa miettiessään he eivät halua alalle, jossa on työvoimapula. Nuoret yhdistävät työvoimapulan huonoihin työskentelyolosuhteisiin, hallitsemattomaan työmäärään ja jatkuvaan kiireeseen. Koulutusmääriä on nostettu monella alalla, mutta hakijoita ei ole riittävästi ja opiskelupaikkoja jää tyhjiksi.
Työvoimapula-alalla olevien työhyvinvoinnista ja jaksamisesta pitää pitää huoli. Näin tuetaan alalla olevia pysymään töissä ja lisätään alan houkuttelevuutta. Työntekijöiden riittävyyden turvaamiseksi pienenevien ikäluokkien Suomessa tarvitaan myös työperäistä maahanmuuttoa. Lisäksi yhtenä ratkaisuna on eläkkeellä olevien ammattilaisten työskentelyn mahdollistaminen niin, että se on taloudellisesti heille kannattavaa.
Kaikesta uutisoinnista huolimatta meillä on myös erinomaisesti toimivia päiväkoteja, kouluja, terveysasemia sekä sairaalan poliklinikoita ja osastoja. Olen kysellyt julkisen alan ammattilaisilta mikä saa jaksamaan omalla alalla. Esiin nousee kolme asiaa.
Palkka. Palkan pitää riittää elämiseen, myös pääkaupunkiseudulla. Rahaa pitää jäädä käteen sen verran, ettei tarvitse laskea joka senttiä koko ajan.
Työolosuhteet. Riittävä henkilökunta, jotta ammattilainen voi keskittyä tekemään omaa työtään. Alan ammattilaisten lisäksi päiväkoteihin, kouluihin, terveysasemille ja sairaaloihin tarvitaan riittävästi tukipalveluiden henkilökuntaa tekemään esimerkiksi toimistotöitä tai käytännön arkitöitä hoiva- ja päiväkodeissa. Lisähenkilökunnan palkkaaminen lisää työllisyyttä, joka lisää talouskasvua ja yksilön hyvinvointia. Jokainen ihminen on oikeutettu olemaan osallinen ympäröivää yhteiskuntaa ja tekemään oman tehtävänsä yhteiskunnan ylläpitämiseksi.
Työelämä. Lähiesihenkilö on merkittävässä roolissa työhyvinvoinnin ja työpaikan hyvän toimintakulttuurin ylläpitäjänä. Työyhteisössä jokaista työntekijää pitää arvostaa yhtenä osana työyhteisöä, joka toimii yhdessä yhteisen päämäärän eteen. Työaikajoustot pitää olla mahdollisia työn, vapaa-ajan ja perheen yhteensovittamiseksi jaksamisen ja elämäntilanteen mukaan. Henkilökunnan koulutus ja mahdollisuus työn kehittämiseen pitää olla jatkuvaa.
Julkinen sektori on kriisissä, mutta meillä on keinot, miten ratkaista kriisi. Keinot pitää ottaa vain käyttöön.
Marja Ahava