Tehostaminen ei ole leikkaamista

Sotesta keskustellessa monella eduskuntapuolueen puheenjohtajalla on vaikea ymmärtää, että kun kokoomus haluaa hillitä sotekustannusten kasvua neljästä kolmeen miljardiin, niin se ei ole leikkaamista. Se on kolmen miljardin panostus soten ongelmien korjaamiseksi. Muun muassa 17 000 sairaanhoitajan ja 8 800 lähihoitajan rekrytoimiseksi. Sen lisäksi halutaan tehostaa tekemistä.

Jos työkokemusta ei ole, voi olla vaikea ymmärtää, miten asioita tehdään. Näin rahan syytämisestä tulee kaikenkattava keino ”parantaa” tekemisen määrää ja sen laatua. Tehostaminen ymmärretään leikkaamiseksi. Ehkä tarkoituksella, ehkä ei. Palveluita parannetaan kuitenkin ensisijaisesti tekemistä tehostamalla. Tehostaminen ei tarkoita sitä, että työntekijöiltä vaaditaan lisää työtunteja. Tehostaminen tarkoittaa sitä, että asioita tehdään fiksummin.

Esimerkiksi Kilon ja Urjalan terveysasemilla purettiin yli kolmen kuukauden jonot sillä, että aamupäivällä hoidetaan kaikki mahdollinen puhelimitse. Eli sen sijasta, että silmätulehdusta potevan pitäisi hakeutua terveysasemalle lääkärin vastaanotolle, potilaalle kirjoitetaan Oftanin silmävoideresepti (video-)puhelun pohjalta. Kun suurin osa lääkärin käyntitarpeista ovat puhelimitse hoidettavissa, aikaa säästyy hankalemmille tapauksille. Vieläpä samalle päivälle.

Olen tehostanut useita organisaatioita. Periaatteessa se on helppoa. Ensiksi poistetaan organisaation siilot. Mitä useampaan osaan organisaatio on jakautunut, sitä enemmän vastakkainasettelua organisaatiossa on. Sen jälkeen arvioidaan eri työvaiheiden ajankesto. Selkeät aikasyöpöt otetaan tarkasteluun ja esimerkiksi koodataan automaatioksi, vaihdetaan yhteistyökumppaneita tai muutetaan kyseisen tekemisen toteutustapaa.

Kun siilot ovat poissa ja turhia pullonkauloja ei ole, on vielä kokonaisuuden vuoro. Voiko kokonaisuutta virtaviivaistaa jotenkin? Pystyisikö ulkoistamisella hyödyntämään jaettuja skaalaetuja? Voisiko jokin työvaihe palvella toista työvaihetta? Muutosvastarintaa edesautetaan kannustimilla. Mikäli määrä ja laatu paranee samalla, kun kustannukset pienenevät, maksetaan ensimmäisen vuoden realisoituneet ja pysyvät säästöt bonuksina niitä aikaansaaneille.

Tehostamisen seurauksena työajat lyhenevät, oman työpanoksen merkityksellisyys paranee ja työtyytyväisyys yleistyy. Luonnollisesti myös organisaation tuottavuus paranee – eli saadaan aikaiseksi enemmän ja parempaa vähemmällä – ja tehoja löytyy myös yllättäviin tilanteisiin. Rahaa palaa vähemmän ja osa resursseista voidaan ohjata sinne, missä niitä tarvitaan. Vaikka käytäntö on yllä kuvattua hankalampaa, tämä on täysin tehtävissä.

Kun ongelmia ratkotaan vain rahaa lisäämällä, tuhlataan varoja, ihmisiä ja potentiaalia. Kahviautomaatilla haukutaan toisia, tekemisen tapaa pidetään typeränä ja omassa mielessä pohditaan alan vaihtoa. Tähän eivät mitkään miljardit auta.

Siksi poliittisessa keskustelussa leikkaamisen ja lisävelan lisäksi pitäisi sisäistää tämä kolmannen vaihtoehdon ydin. Tehostamisella ei tarkoiteta palveluiden vähentämistä, työrasituksen lisäämistä tai potkujen antamista. Tehostamisella tarkoitetaan fiksumpaa tekemistä.

Olisiko jo vihdoin sen aika?

Martin Paasi,
Kansanedustajaehdokas