Päätöksenteko sinne, missä tuloksetkin tehdään!
Kaikkien asioiden osalta ei ole tarpeen tehdä aina omaa lainsäädäntöä tai mitoitusta!
Perusajatukseni on, että sekä valtion lainsäädännön että kuntien toiminnan tuloksena tulee saada vahvistettua yrittämisen ja työllisyyden kautta tulopohjaa niin, että talouden tasapainottamiseen tarvittavat leikkaukset ovat mahdollisimman vähäisiä. On esimerkiksi järkevää maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelua, kun suurin osa ihmisistä keskittyy hyvien kulkuyhteyksien varrelle. Lähtökohtaisesti kuntien ja valtion ei tule kuitenkaan rajoittaa myöskään sitä, jos ihminen haluaa asua haja-asutusalueella väljemmin.
Julkisilla palveluilla on varmasti pysyvä rooli ja paikka terveydenhuollossa, mutta yksityinen puoli pystyy tarjoamaan tähän joustoa, jota esimerkiksi tarvitaan nyt kipeästi hoitojonojen purkuun. Tärkeintä on järjestämistavan sijaan pystyä tarjoamaan pääsy hoitoon aina mahdollisimman nopeasti!
Sopimalla palkoista työpaikoilla mahdollistetaan joustoa molempiin suuntiin. Tästä on jo olemassa hyviä käytäntöjä Suomessakin useammassa yrityksessä. Työnantajana ja yrittäjänä haluan pitää huolta työntekijöistäni, koska oikea palkkataso ja hyvinvointi on yhtälailla työnantajan etu. Jokainen yritysten tuottama euro vähentää paineita talouden tasapainosta sopeuttamisen kannalta ja tuottaa hyvinvointia myös työntekijöille. Kun yritykset voivat hyvin, niin valtio ja kunnat sekä työntekijätkin voivat hyvin!
Sitova mitoitus, joka säädetään laissa on toki sitova, mutta usein se on samalla se taso, jolle kaikki toimijat oman toimintansa mitoittavat, koska laki sen mahdollistaa ja velvoittaa. Esimerkiksi hoitajamitoituksen näkökulmasta todellinen palveluntarve on hoitolaitoskohtainen. Jossain yksikössä saattaa riittää 3 hoitajaa 10 hyväkuntoista vanhusta kohden, kun taas toisessa paikassa edes 7 hoitajaa ei riitä 10 huonommassa kunnossa olevan vanhuksen kanssa. Lakiin ei tulisi kirjata sitovaa hoitajamitoitusta, vaan ohjata vastamaan riittävään tarpeeseen.
Toinen esillä ollut mitoitus on perusopetuksen luokkakokojen oppilasmäärät. Tässäkin asiassa on tärkeä antaa kunnille vaikutusmahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ei olisi tarkoituksenmukaista, jos esimerkiksi yhden tai kahden oppilaan ylitys laissa olevaan lukumäärään tarkoittaisi aina uuden luokan perustamista ja opettajan palkkaamista. Vastaavasti tämä voisi johtaa lapsen ohjaamiseen lähikoulusta toiseen kouluun lakisääteisten luokkakokojen täyttämiseksi. Pienemmät luokkakoot ovat itsessään kannustettava asia, mutta siihen tulisi tähdätä esimerkiksi asiaa tukemalla ja kannustimilla lakisääteisen mitoituksen sijaan.
Perheillä ja kuluttajilla tulee olla myös vapaus tehdä valintoja – valtion ei tulisi tehdä valintoja kenenkään puolesta. Esimerkiksi perhevapaiden osalta tulee perheillä olla itsellään vapaus valita se malli ja tapa, joka heille sopii paremmin. Valtio voi mahdollistaa tasapuolisen kotonaolon, mutta päätös vapaiden jakamisesta pitää kuulua aina perheille. Toisaalta kestävän ja vastuullisen kulutuksen näkökulmasta valtio voi ohjata ihmisiä esimerkiksi ohjeistamalla ja kasvattamalla tietoisuutta eri vaihtoehdoista lainsäädännön sijaan. Valtion suunnalta pitää olla enemmän ohjeistamista kuin suoraa ohjausta ja säätelyä.
Politiikan päätöksenteon hitausmomentteja täytyy yrittää vähentää. Odotan, oletan ja vaadin asioiden tapahtuvan nopeasti. Mutta niin odottavat kansalaiset, kuntalaiset, yritykset ja yhdistyksetkin. Tarvitaan tehokkuutta päätöksentekoon, tulosta ei tule puhumalla, vaan tekemällä ja sen seurauksena hyvinvointi kasvaa. Päätöksentekoa tarvitaan enemmän sinne, missä tuloksetkin tehdään!
Leevi Pursiainen
Yrittäjä, kunnanhallituksen puheenjohtaja
Kansanedustajaehdokas