Länsi-Uudellamaalla on onnistumisen avaimet käsissään

Demografinen muutos yhdistää ja erottaa hyvinvointialueita. Yhteistä on se, että kaikilla alueilla demografinen muutos on käynnissä. Eron puolestaan luo muutoksen luonne. Osalla alueista väki auttamatta vähenee, toisaalle se keskittyy. Tarkasteltaessa väestökehityksen ohella hyvinvointialueiden elinvoimaa ja vetovoimaa, ovat alueet hyvin erilaisia. Tässä pelissä Länsi-Uusimaa on saanut hyvät kortit. 

Länsi-Uusimaa on yksi seitsemästä hyvinvointialueesta, jolla työikäisen väestön ennustetaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä. Vanhushuoltosuhteemme, eli yli 65-vuotiaiden suhde työikäiseen väestöön nähden, ennustetaan vuonna 2040 olevan Suomen alhaisin Helsingin ja Vantaa-Keravan jälkeen. Länsi-Uusimaa on myös yksi kolmesta hyvinvointialueesta, jolla syntyneitä on enemmän kuin kuolleita ainakin vielä 2020-luvulla. Myös yritys- ja työpaikkakehitys näyttävät erinomaiselta. 

Hyvät lähtökohdat luovat velvoitteen toimia suunnannäyttäjänä muille. Esimerkiksi alueellamme kehitteillä oleva ammatinharjoittajalääkärikokeilu on herättänyt valtakunnallista kiinnostusta, samoin Länsi-Uudenmaan työ oman palvelutuotannon kustannustietoisuuden parantamiseksi. Länsi-Uudellemaalle sopii myös johtorooli hyvinvointialueiden yhteisessä valtakunnallisessa edunvalvonnassa, kuten hoitajamitoituksen kiristämisessä, mihin hyvinvointialueet ovat suhtautuneet kriittisesti. Kehysriihessä hallitus vaikuttaisikin kuulleen hyvinvointialueiden huolen hoitajamitoituksen osalta. Alueen houkuttelevuus näkyy siinä, että virkajohdon tehtäviin on hakeutunut huippuosaajia keskeisistä yksityisen sektorin kehitystehtävistä. Länsi-Uudellamaalla on siis mahdollisuus osoittaa, mihin hyvinvointialueet parhaimmillaan pystyvät. Tehdyllä kehitystyöllä on valtakunnallinen merkitys. 

Emme silti voi tuudittautua tyytyväisyyteen. Kasvava väestö tuo mukanaan omat haasteensa ja ikääntyminen koskee myös Länsi-Uuttamaata, joskin hieman muita alueita myöhemmin. Oma kysymyksensä on kaksikielisyys, sekä enenevissä määrin monikielisyys. Alueellamme väestö keskittyy kaupunkeihin, erityisesti Espoon seudulle. Vaikka siis alueen väestökehitys kokonaisuutena on suotuisaa, on haasteena sisäinen eriytyminen. Näihin huomisen muutoksiin on varauduttava tänään tehtävissä päätöksissä. 

Konkreettisesti asia näkyy nyt käynnissä olevassa palveluverkkotyössä, eli päätöksissä siitä, missä esimerkiksi terveysasemat, hoivakodit ja synnytyssairaalat sijaitsevat. Palvelujen on vastattava paitsi nykyistä tarvetta, myös varauduttava vastaamaan tulevaisuuden tarpeeseen. Palveluverkossa tehtävät muutokset vievät vuosia ja siksi päätösten on oltava tulevaa tarvetta ennakoivia. 

Olisi väärin sanoa elon olevan Länsi-Uudellamaalla pelkkää auvoa. Palveluiden saatavuudessa ja toimivuudessa on alueellamme paljon parannettavaa. On kuitenkin eri asia kehittää palveluja, kun tulevaisuudenkuva on luottavainen. Se mahdollistaa harkitun ja pitkäjänteisen kehitystyön. Kaikki hyvinvointialueet joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä, mutta on merkittävä ero siinä, tehdäänkö päätökset maltillisesti ja harkiten vai pakon edessä. 

Ville Laakso 

Kirjoittaja on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja ja aluehallituksen jäsen.

Kolumni on julkaistu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kokoomusryhmän lehdessä Sinituuli – Länsi-Uusimaa (1/24).