Mahdollisimman tavallista elämää
Hyvinvointialue tuottaa laajaa vammaispalvelujen ryhmää, jonka pohjana oleva lainsäädäntö pyrkii turvaamaan jokaiselle asiakkaalle henkilökohtaisen avun.
TEKSTI: Santeri Nousjoki
Vammaispalvelut pohjautuvat aluevaltuutettu Riina Mattila mukaan pitkälti lakeihin – sekä sosiaalihuoltolakiin että vammaislakiin.
Laissa sanotaan, että vammaisella tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintoihin, Mattila kuvaa.
Tältä pohjalta vammaispalveluiden tarkoituksena on Mattilasta asiakkaan toimimisen itsenäisyyden tavoittelu, ottaen huomioon vamman erilaisuudet. Näin pyritään mahdollisimman suurta osaa vammaisista osallistuttamaan.
Heilläkin on itsemääräämisoikeus, mistä johtuen asiakasta kuunnellaan herkällä korvalla ja kysytään mielipiteitä.
Mattila kertoo vammaispalvelusuhteen alkavan aina palvelutarpeen arvioinnilla, jonka hakemus tulee hyvinvointialueen käsitellä seitsemän päivän sisällä.
Sen tekee sosiaalityön ammattilainen yksilöllisesti, koska samaan vammaan ei jokaiselle kuitenkaan sovi sama palvelu. Arvioinnin tarkoituksena on aina määrittää aito palveluiden tarve, hän avaa.
Laissa määriteltyä asiakkaan kuulemista toteutetaan myös palvelutarpeen arvioinnissa, sillä yksilökohtaisuuden varmistamiseksi vammaisella on mahdollisuus lausua omasta tahtotilastaan.
Kunnat tiiviissä yhteistyössä
Kehitysvammaisilla lapsilla palvelutarpeen arvioinnissa keskitytään aluksi varhaiskasvatuksen ja myöhemmin opiskelun järjestämiseen. Mattila korostaa kuntien olevan tärkeä yhteiskumppani hyvinvointialueelle, kun yhteistyössä pohditaan vammaisten lasten koulutuksen ja arjen järjestämistä.
Yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja kasvuun ovat todella tärkeitä lasten kohdalla.
Koulutuksessa mietitään jatkuvasti, miten palveluiden piiriin kuuluvia lapsia saataisiin aiempaa paremmin muiden lapsien mukaan, mutta Mattila huomauttaa vammaisten lasten vanhempien arvostaneen myös erityiskouluja.
Lapsi saa niissä enemmän positiivisia kokemuksia onnistumisten muodossa, Mattila tuumaa.
Kokonaisuudessaan kentältä kokemusasiantuntijoilta on kuulunut, että lasten vammaispalvelut ovat toimineet hyvin Keski-Uudellamaalla, mistä Mattila on äärimmäisen onnellinen.
Osaltaan myös vanhempien vahva verkostoituminen auttaa jaksamaan omassa arjessa.
Lasten ja nuorten vammaispalveluiden lisäksi hyvinvointialue tuottaa palvelutarpeen pohjalta määriteltyä kuntoutusta. Mattila listaa esimerkeiksi toiminta-, puhe- ja fysioterapian, joiden lisäksi alueella on apuvälineiden tarjontaa sekä alkoholismin ehkäisyä.
Monessa mielessä vammaispalvelut ovat melkoinen viidakko, jossa ammattilaisen tulee todella osata kokonaisuus asiakkaan auttamiseksi, Mattila peräänkuuluttaa.
Oman elämänsä asiantuntijoina
Aiemmin vammaista itseään ei juurikaan kuunneltu, mutta nyt Mattilan mukaan itse asiakas on nostettu “oman elämänsä asiantuntijaksi”, jonka kuulemiseen on satsattu paljon asiakkaan arvokkuudesta kiinnipitämiseksi.
Kaikessa tähdätään mahdollisimman tavalliseen arkeen, kun vammaisen henkilön on tarkoitus jossakin vaiheessa itsenäistyä ja osallistua vaikka työelämään.
Yhdeksi suureksi voimavaraksi vammaisten omassa arjessa Mattila haluaa nostaa esille omaishoitajat, jotka tekevät muuttuvan elämän varrella pyyteetöntä työtä.
Omaishoitajat ansaitsisivat kyllä enemmän kunnioitusta ja tukea viranomaisviidakossa, Mattila toivoo loppuun.
Kaikessa tähdätään mahdollisimman normaaliin arkeen.