Aluehallituksen puheenjohtajan kommentti: Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle ei myönnetty lisärahoitusta
Vantaan ja Keravan hyvinvointialue haki lisärahoitusta valtiolta peruspalveluiden turvaamiseksi. Neuvottelut päättyivät kuitenkin ilman lisärahoituksen myöntämistä. Neuvotteluiden aikana tai valmistelumuistiosta ei saatu selkeitä perusteita näkemykselle, jonka mukaan alueella olisi ollut edellytykset järjestää palvelut riittävällä tasolla valtion nykyisellä rahoituksella ilman lyhytaikaista lainoitusta.
Vantaa-Kerava tekee alijäämää 100 miljoonaa vuosina 2023 ja 2024, jotta lakisääteiset palvelut on voitu turvata. Ensi vuoden 2025 talous tulee kuitenkin olemaan jo ylijäämäinen. Lisärahoitusta haettiin 74 miljoonaa euroa vuodelle 2024 ja saman verran vuodelle 2025.
Vaikka lisärahoitusta ei myönnetty, Vantaalla ja Keravalla on pitkän aikavälin suunnitelma talouden tasapainottamiseksi vuosikymmenen loppuun mennessä. On kuitenkin selvää, että palvelutasoon tulee väistämättä vaikutuksia, erityisesti palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden osalta. Peruspalvelut pyritään kuitenkin turvaamaan myös tulevaisuudessa.
Ilman lisärahoitusta alue ei myöskään pysty peruuttamaan päätettyä lisäsäästöohjelmaa. Aluehallitus teki viime viikolla päätöksen 13,4 miljoonan euron säästöistä valmiiksi jo 100 miljoonaa alijäämäiseen budjettiin. Tämä säästöohjelma tarkoittaa noin 1,5 %:n säästöjä toimialoilta ja kattaa mm. ostopalveluiden vähentämisen, vuokrahenkilöstön käytön supistamisen sekä täyttölupien kiristämisen. Aluehallitus seuraa tiiviisti näiden säästötoimenpiteiden vaikutuksia kuukausittain ja arvioi jatkuvasti, miten säästöt vaikuttavat palveluiden turvallisuuteen ja laatuun. On tärkeää seurata toimenpiteiden vaikutuksia asiakkaisiin, jotta varmistetaan palveluiden laatu ja turvallisuus myös muutosten keskellä. Samalla on yhtä olennaista tukea henkilöstön jaksamista, sillä hyvinvoiva henkilöstö on avainasemassa palveluiden onnistuneessa tuottamisessa ja asiakastyytyväisyyden ylläpitämisessä.
Mikäli lisärahoitusta olisi saatu, Vantaa-Kerava olisi voinut tarkastella lisäsäästöohjelman sisältöä uudelleen ja jopa perua osan säästöistä. Tämä olisi antanut mahdollisuuden keventää jo päätettyjä leikkauksia ja mahdollisesti parantaa palveluiden saatavuutta. Nyt kuitenkin päätettyjä säästötoimia joudutaan jatkamaan, ja se tulee heikentämään joidenkin palveluiden saatavuutta ja hoitoon pääsyn nopeutta. Hyvinvointialue ei kuitenkaan luovu tavoitteestaan parantaa valtaosaa palveluistaan.
Hyvinvointialueuudistus on ollut monella tavalla haastava. Alueiden velkaantuminen, alijäämät ja jatkuvat rahoitusneuvottelut ovat luoneet synkän kuvan tilanteesta. Mutta aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt hyvinvointialueiden onnistumiset ja kehitystoimet. Monilla alueilla palvelut ovat parantuneet merkittävästi. Esimerkiksi Vantaa-Keravalla palveluiden saatavuus ja odotusajat ovat alkuvuoden aikana jatkaneet paranemistaan: hoitojonot ovat lyhentyneet, ja ne ovat pysyneet matalalla tasolla. Lastensuojelun ja erityistä tukea tarvitsevien lasten palvelutarpeen arviointien käsittelyajat ovat lyhentyneet, ja siirtohoitoviivepäivien määrä on laskenut huomattavasti ja pysynyt alhaisella tasolla. Kolmannen vapaan ajan tilanne omalääkärin vastaanotolle on pysynyt vakaana, ja viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna se on parantunut merkittävästi.
Monesti keskusteluissa unohtuu, miten valtava kokonaisuus julkinen terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja pelastuspalvelut ovat. Puhumme miljoonista asiakaskohtaamisista joka kuukausi, ja suurin osa näistä kohtaamisista sujuu hyvin. Terveyspalvelut toimivat Suomessa yhä hyvin, ja sama pätee sosiaalipalveluihin sekä pelastuspalveluihin – onnettomuustilanteissa apua saadaan nopeasti. Kysymys onkin pitkällä aikavälillä siitä, miten tämä rakenne saadaan toimimaan kestävästi, erityisesti talouden näkökulmasta.
Erityisesti on tärkeää huomata, että hyvinvointialueet ovat lähteneet tarmokkaasti uudistamaan toimintaansa oikeaan suuntaan, ja vaikka haasteet liittyvät kustannusten hallintaan, monissa palveluissa on edistytty merkittävästi. Esimerkiksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden integroiminen on alue, jossa voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä ja parempaa palvelun laatua. Hyvinvointialueilla tehdäänkin jo monia kehitystoimia, joiden tavoitteena on parantaa kustannustehokkuutta ja lisätä tuottavuutta. Vaikka näiden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät pitkällä aikavälillä, tulokset ovat jo nyt myönteisiä. Taloudellisten realiteettien ja poliittisten päätösten paineessa hyvinvointialueet rakentavat tulevaisuuttaan sopeutumisen ja uudistumisen kautta.
Valtion ensi vuoden budjetti on 12,2 miljardia euroa alijäämäinen, ja suurimmat syyt tähän ovat sosiaali- ja terveysmenojen kasvu sekä valtionvelan korkomenojen nousu. Myös verotuloja kertyy heikommin. Valtio osoittaa hyvinvointialueille rahoitusta 2,5 miljardia euroa, joka sisältää kustannukset, palvelutarpeen kasvun sekä 1,5 miljardia vanhojen 2023 alijäämien kattamista. On huomioitavaa, että alueiden sotepe-kustannukset nousevat tänä vuonna vain 3,6 %.
Hyvinvointialueuudistuksen onnistumista on vielä liian aikaista arvioida, sillä alueet ovat toiminnassaan vasta alkutaipaleella. Uudistukselle on annettava työrauha, ja tuloksia voidaan arvioida vasta myöhemmin. Nyt on tärkeää keskittyä siihen, että toimintaa tehostetaan ja tehdään vaikuttavia toimia, jotka tuottavat tuloksia pitkällä aikavälillä. Alueiden välillä on myös mahdollisuuksia monistaa hyväksi havaittuja käytäntöjä ja kehitystoimia.
Vaikka taloudelliset reunaehdot ovat tiukat, alueet pyrkivät vastaamaan kasvaviin tarpeisiin entistä tehokkaammin. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on jo osoittanut, että sen uudistusohjelma kykenee parantamaan kustannustehokkuutta ja tuottavuutta, mikä antaa toivoa tulevaisuudelle. Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteet ovat saavutettavissa, kunhan alueet pystyvät viemään läpi tarvittavat muutokset ja sopeutustoimet onnistuneesti.
Maarit Raja-Aho
Kirjoittaja on Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluehallituksen puheenjohtaja