Hyvinvointialueiden talous on ajamassa päin seinää
Hyvinvointialueiden talous on vakavassa kriisissä. Jo toista vuotta putkeen uusi välihallinnon taso on käyttämässä miljardiluokassa enemmän rahaa kuin hyvinvointialueille on valtion budjetissa varattu. Ongelma ei ole ainoastaan menojen määrässä, vaan kasvukertoimessa. Yhdenkään hallinnonalan menot eivät voi kasvaa 10 prosenttia vuodessa, jos valtion verotulojen kasvu on prosenttiluokkaa.
Kun valtio elää jo nyt 12 miljardia euroa yli varojensa vuodessa, hyvinvointialueiden kasvavat alijäämät aiheuttavat vakavia ongelmia julkiselle taloudelle ja koko hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle. Se, että jonkin sektorin menot kasvavat räjähdysmäisesti tarkoittaa sitä, että vastaavat summat ovat toisaalta pois. Koulutuksesta, turvallisuudesta, luonnonsuojelusta, kulttuurista ja muista tärkeistä yhteiskunnan palveluista.
Miksi menot sitten kasvavat tätä tahtia? Koottuja selityksiä löytyy lukuisia, mutta taustalla on taloudellinen ilmiö nimeltään pehmeä budjettirajoite. Se tarkoittaa sitä, että vastuu tuloista ja menoista ei ole samoissa käsissä. Hyvinvointialueet saavat rahoituksensa valtiolta, joka nykyisen rahoitusmallin puitteissa on velvoitettu kattamaan hyvinvointialueiden tekemät alijäämät antamalla lisää rahoitusta. Hyvinvointialueen päättäjä ei joudu velkaa ottaessaan pohtimaan, mistä muusta palvelusta rahat ovat pois.
Hyvinvointialueiden päättäjillä ja virkamiehillä on täysin kieroutuneet taloudelliset kannustimet. Mitä enemmän alijäämää alueet tekevät, sitä enemmän rahoitusta ne saavat myöhemmin niin sanotun rahoituksen jälkikäteistarkastuksen kautta. Samoin hyvinvointialueet saavat sitä enemmän rahoitusta, mitä sairaampi alueen väestö on. Jos rahoitusmalli palkitsee siitä, että taloutta ja ihmisiä hoidetaan leväperäisesti, sitä ei voi pitää erityisen onnistuneena.
Hyvinvointialueiden taloudenpitoon tarvittaisiin kiireesti korjausliike. Ensimmäisenä tulisi rajoittaa hyvinvointialueiden lainanottomahdollisuuksia, jotta holtiton velkaantuminen saataisiin pysähtymään. Tällä hetkellä hyvinvointialueiden pitkäaikaista lainanottoa on rajoitettu, mutta lyhytaikaista lainaa alueet voivat ottaa rajattomasti.
Toiseksi hyvinvointialueiden rahoituksen jälkikäteistarkastus tulisi purkaa kokonaan. Hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa vuosittain hyvinvointialueindeksillä, joka ottaa huomioon inflaation, palkkatason, palvelutarpeen ja tehtävämuutosten aiheuttaman rahoituksen muutoksen. Erillistä jälkikäteistarkastusta, jossa hyvinvointialueet saavat täysimääräisesti tekemänsä alijäämän takaisin, ei tarvita.
Kolmanneksi rahoitusmallin tulisi kannustaa hyvinvointialueita huolehtimaan väestönsä terveydestä. Ihmisten sairastavuudessa ja taustoissa on alueellisia eroja, mutta niistä voitaisiin riittävällä tavalla huolehtia ottamalla huomioon ihmisten demografiset taustat. Nykytilanne, jossa rahaa saa mahdollisimman sairaasta väestöstä, ei ole järkevä.
Rahoituksen kannustinongelmista huolimatta, osalla alueista on pystytty huolehtimaan taloudesta vastuullisesti. Länsi-Uusimaa kuuluu niihin alueisiin, joilla ei ole erityisiä ongelmia talouden kanssa, vaikka asukaskohtainen rahoitus on Suomen pienin. Tämä on poliittinen valinta, jossa yhteisiä varoja on päätetty hoitaa yhtä hyvin kuin omiaan. Jos kaikki Suomen aluevaltuutetut hoitaisivat tehtäviään yhtä hyvin kuin Länsi-Uudellamaalla, järjestelmä ei olisi kriisissä.
Henrik Vuornos
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston 2. varapuheenjohtaja