Hyvinvointialueiden tiukka talous

Reading Time: 2 minutes

Julkaistu Keski-Uusimaa 16.11.2024

Hyvinvointialueiden talouden kumulatiivinen alijäämä uhkaa kasvaa lähes kolmeen miljardiin euroon. Lain mukaan alijäämät tulee kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä, minkä vuoksi hyvinvointialueilla toteutetaan aluevaltuustojen hyväksymiä muutos- ja talouden tasapainottamisohjelmia.

Hyvinvointialueiden taloustilanne on nostanut keskusteluun erilaisia ratkaisuehdotuksia. Yksi niistä on arviointimenettelyn mahdollisena seurauksena oleva hyvinvointialueiden yhdistäminen ja sen myötä suurempien alueiden muodostaminen. Saavutettaisiinko näin toimimalla vahva palvelujen järjestäjä? Vai lisääntyisikö isompien alueiden myötä hallinnon kerroksellisuus ja palvelujen keskittäminen? Joka tapauksessa nykytilanteessa yhdistämisestä tulee seuraamaan muutoskustannuksia, jotka johtuvat mm. tietojärjestelmien ja palkkatasojen yhtenäistämisestä.

Julkisuudessa on esitetty, että verotusoikeus kannustaisi hyvinvointialueita kustannustehokkaaseen toimintaan. Niin kenties, vaan arvelen näin voimakkaan työkalun saamisen edellyttävän hyvinvointialueilta tiettyjä valmiuksia kuten vakaata talouden hallintaa. Verotusoikeuden antaminen lisäisi riskiä kokonaisveroasteen nousulle. Tässäkään vaihtoehdossa irtautuminen valtion ohjauksesta tuskin toteutuisi. Luvassa olisi todennäköisesti heikosti toimeentulevien alueiden tasausjärjestelmä ja veroprosentin sääntely.

Hyvinvointialueet ovat vaatineet alijäämän kattamisen takarajan siirtoa vuodesta 2026 jopa vuoteen 2030. Nykyistä aikaikkunaa pidetään liian lyhyenä, jotta kehittämistoimista saatavat hyödyt realisoituvat. Tosin hidastelu vaan siirtää hyötyjen ulosmittaamista kauemmas tulevaisuuteen. Nyt tavoitellaan optimaalista tilojen käyttöä, tehokkaita toimintatapoja, tarpeen mukaista palvelurakennetta ja vaikuttavia palveluja. Joskus pakko on tehokas muutoksen ajuri.

Hyvinvointialueiden rahoituksen painelaskelman mukaan alueiden rahoitus kasvaa vuoteen 2028. Julkisuudessa esitetyn lisärahoituksen saaminen on epärealistista, koska myös valtion talous on alijäämäinen. Päinvastoin hyvinvointialueiden odotetaan virittävän toimintansa kustannustehokkaaksi ja palveluiltaan toimiviksi. Hyviä esimerkkejä palvelusisältöjen uudistuksista löytyy Keusotestakin mm. kotisairaala, liikkuva sairaala, asiakasohjaus, yhteisöllinen asuminen ja omatiimimalli. Hyvinvointialueiden tehtävien karsimisen voisi hyvinkin liittää maan hallituksen norminpurkusuunnitelmiin. Toisaalta voisi olla innostavaa, mikäli rahoitusmalliin lisättäisiin kannusteita hoidon onnistumisesta esim. jonottomasta hoitoon pääsystä.

Todellisuutta on se, että kuusi hyvinvointialuetta ovat Valtiovarainministeriön tiiviin ohjauksen ja muutostuen piirissä. Todellisuutta on myös se, että lakeja tulee noudattaa, niin alijäämän kattamisen kuin riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen osalta. Nyt on elintärkeää, että alueet jatkavat sisukkaasti ja määrätietoisesti muutosohjelmien toteuttamista lakisääteisiä palveluja vaarantamatta. Onnistuminen olisi meidän kaikkien etu.

Pirjo Vainio
Aluevaltuutettu, Kok.
Keski-Uudenmaan hyvinvointialue