Ehdokaskynä: Mielenterveyspalvelut 2020-luvulle
Mielenterveyspalvelut ovat puhutuin terveydenhuollon palveluista, varsinkin nuorille suunnatut mielenterveyspalvelut tai oikeastaan niiden puute ja huono laatu.
Sourander & Gilbert (2024) totesivat, että edeltävän viiden vuoden aikana ahdistus oli kaksikertaistunut ja nuorista tytöistä kliinisesti ahdistuneita oli jopa 31 prosenttia. Tässä puhutaan kolmasosasta väestöstä, joka kokee merkittävää elämänlaatuun vaikuttavaa ahdistusta. Usein tämä näkyy vanhemmille ja terveydenhuollolle päihteiden käyttönä, huolimattomana seksielämänä, yliannostuksina ja viiltelynä. Taustalla on kuitenkin paljon enemmän.
Vaikka iso osa näistä nuorista kokee ahdistusta sodasta, ilmastosta ja pandemioista, ei tämä selitä asioista puoliakaan. Nämä kaikki asiat nimittäin ovat olleet osa yhteiskuntia niin kauan kuin on ollut yhteiskuntia. Tässä on kyse koulumaailman muutoksista, sosiaalisen median paineista, kiusaamisesta ja syrjäytymisestä. Syitä voidaan pohtia loputtomiin ja miettiä pitäisikö pyrkiä palaamaan ajassa taaksepäin. Tämä kuitenkin on mielestäni turhaa. Meillä on käsissä akuutti kriisi, joka tarvitsee ratkaisuja ja ratkaisijoita, ihmisiä, jotka näkevät ongelmat ja uskaltavat tehdä päätöksiä.
Nuorten hoitoon pääsy ajat ovat pidentyneet koko ajan, eli tarvittavia toimia ei ole tehty siinä mittakaavassa, jossa niitä täytyy tehdä. Nuorten osastohoitoon tulee osoittaa lisäresursseja ja taata nopeampi hoitoon pääsy sekä avohoitoon että osastohoitoon. Tämän lisäksi mielenterveyspalveluiden rakenteita täytyy muuttaa. Nykyaikaista palvelua ei ole 15 minuutin keskustelut kasvokkain tuntemattoman kanssa tunteista.
Jotta mielenterveyspalvelut saadaan riittävälle tasolle, tulee koko järjestelmä uudistaa. Mielenterveyspalveluista täytyy tehdä helpommin saatavia, vähemmän leimaavia ja joustavampia. Hallituksen tekemä terapiatakuu on hyvä alku ja siihen tulee osoittaa resursseja, joilla se saadaan toteutumaankin. Lisäksi internet ja sosiaalinen media tarjoaa tähän paljon apuvälineitä.
Voisinkin kysyä tarvitseeko todella palveluun hakeutuessa välttämättä todistaa henkilöllisyytensä vai voisiko asiakkaat vain soittaa videopuhelun tai vaikka puhelun ilman kuvaa. He saisivat eteensä ihmisen, mutta ahdistuksen pahentuessa, heidän ei tarvitsisi pelätä itkua tämän edessä, vaan he voisivat sammuttaa puhelimensa koska vain. Ja miksi mielenterveyspalvelut toimivat arkisin, kun suurin tarve kohdistuu iltoihin ja viikonloppuihin. Tästä syystä ihmiset ajautuvat iltaisin esimerkiksi päivystyksiin, kun vaihtoehto olisi helppo luoda. Etävastaanottoja, päivystävät mielenterveysyksiköt, joissa palvelua myös iltaisin ilman ajanvarausta, anonymiteettiä, lisää liikkuvaa mielenterveystyötä ja ennaltaehkäisevää työtä.
”Ongelmien lisääntyessä nuorille pitäisi mahdollistaa matalan kynnyksen avunsaantia nuorten arkiympäristössä, kuten koulussa ja perustason terveydenhuollossa. Tämä edellyttää laaja-alaista puuttumista poliittisessa päätöksenteossa, sillä nuorten lisääntyvä ahdistus on koko yhteiskuntaa ravistava ongelma. Kysymys ei ole pelkästään nuorten tai perheiden tarpeista. Nuorten hoitamattomien ongelmien hintalappu yhteiskunnalle ja kansantaloudelle on todella korkea” totesivat Sourander & Gilbert 2024. Kysynkin, miksi asialle ei ole tehty enempää ja miksi mainitsemiani toimia ei ole tehty, joita tutkimuksetkin peräänkuuluttavat.
Jotta mielenterveyskriisi voidaan ratkaista, tarvitaan tuoreita ideoita, ihmisiä, joilla on näkemystä ja kokemusta ja aito halu auttaa tämän maan huonosti voivia aikuisia, nuoria ja lapsia.
Turun Yliopisto. 2024. Suomalaisnuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt. https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/mediatiedote/suomalaisnuorten-ahdistuneisuus-on-lisaantynyt
Anton Kumpulainen
Kirjoittaja on espoolainen aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa).