Ehdokaskynä: Voidaanko terveydenhuoltoa priorisoida?
Terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet tasaisesti ja vuonna 2021 ne ylittivät 10 % rajan bruttokansantuotteesta. Tähän mennessä Suomen talous on kestänyt tämän kustannusnousun, mutta nyt lähestytään rajaa, jolloin on tehtävä päätöksiä siitä, mihin rahat käytetään. Suurimpia syitä kustannusten nousulle ovat väestön ikääntyminen ja pidentynyt elinajanodote. Ihmiset elävät pidempään, mikä yksilön näkökulmasta on tietenkin positiivinen asia, mutta iän karttuessa ihminen ehtii myös sairastamaan enemmän, ja siten lisäämään terveydenhuollon kustannuksia. Teknologinen kehitys on kohentanut mahdollisuuksia parantaa sairauksia, mutta samalla monet uudet hoitokeinot ovat kalliimpia kuin aiemmat hoitomenetelmät.
Kyky kestää terveydenhuollon kustannusten nousua liittyy vahvasti talouskasvuun. Kun talous kasvaa, varsinkin jos tuottavuus kohenee, paranee myös kyky vastata kasvaviin kustannuksiin. Ongelma muodostuu siitä, että terveydenhuollon tuottavuus ei nouse samalla tavalla kuin yhteiskunnan muut osa-alueet, sillä terveydenhuolto on edelleen työvoimavaltainen ala, jossa ihmisen työpanos on rajallinen. Kirurgi tai hammaslääkäri ei pysty lisäämään työsuorituksia päivää tai vuotta kohti, vaikka teknologinen kehitys on parantanut myös terveydenhuollon tuottavuutta. Huomattavaa kuitenkin on, että tuottavuuden kasvun suhteen Suomi on kokonaisuudessaan ollut Euroopan alisuoriutuja. Se on yhteiskunnan kehityksen kannalta huolestuttava piirre, joka tulisi saada paremmalle tolalle.
Suomen perustuslaki edellyttää, että jokaiselle on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä on ollut este hoitojen priorisoinnille, josta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Niin kauan, kun yhteiskunnan resurssit ja rahat riittävät, voidaan jatkaa entistä kalliimpien hoitojen toteutusta. Lääketiede ja terveydenhuolto käyttävät kaikki resurssit, jotka niille annetaan. Terveys ei tule koskaan valmiiksi. Tähän mennessä hyvinvointialueiden budjetteja on tasapainotettu palveluverkkoa supistamalla, esimerkiksi yöpäivystyssairaaloita vähentämällä. Olisiko poliitikkojen aika miettiä terveydenhuollon priorisointia muiden supistustoimien sijaan tai niiden lisäksi?
Kalliiden hoitojen määrä tulee lisääntymään. Harvinaisen sairauden hoito voi maksaa satoja tuhansia euroja vuodessa. On täysin inhimillistä, että yksilön näkökulmasta syöpäsairaan viimeisen mahdollisuuden epääminen tai sairaan lapsipotilaan hoidon keskeyttäminen hoidon kustannusten takia saattaa tuntua väärältä. Kuitenkin näitä valintoja joutuu tekemään yksittäiset lääkärit päivittäisessä työssään. Ei välttämättä aina näin dramaattisia valintoja, mutta valintoja joka tapauksessa. Suurten linjausten tekeminen on poliitikkojen tehtävä. Niukkojen resurssien kohdentaminen on entistä tärkeämpää. Priorisoinnista on käytävä laajaa yhteiskunnallista keskustelua, koska näin raskasta vastuunkantoa ei voida jättää lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kannettavaksi.
Timo Kallio
Kirjoittaja on inkoolainen aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa).