Ehdokaskynä: Hyvinvointialueen on vastattava lasten ja nuorten moninaisiin tuen tarpeisiin

Turvallisuus ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kun peruspalvelut toimivat, ne luovat pohjan terveelle kasvulle ja kehitykselle. Mutta entä, jos peruspalvelut pettävät? Jos lapsi tai nuori jää ilman tukea juuri silloin, kun hän sitä eniten tarvitsee?

Vaikka suurimmalla osalla nuorista on hyvät mahdollisuudet menestyä, liian moni on syrjäytymisvaarassa. Nuori, joka ei löydä paikkaansa yhteiskunnassa, saattaa ajautua rikoskierteeseen tai kadottaa uskonsa tulevaisuuteen. Tämä ei ole vain yksilön tragedia – se on koko yhteiskunnan turvallisuusuhka.

Syrjäytymisen juuret ovat syvällä, mutta yksi asia on varmaa: ennaltaehkäisy on avainasemassa. Lapselle ja nuorelle tulee tarjota mielekästä tekemistä, tukea ja välittämistä jo varhaisessa vaiheessa. Koulut ja varhaiskasvatus tekevät parhaansa, mutta ne eivät voi kantaa tätä vastuuta yksin.

Ennaltaehkäisy ei ole vain inhimillisesti välttämätöntä – se on myös taloudellisesti järkevää. Pitkällä aikavälillä varhainen tuki vähentää huomattavasti kalliimpien korjaavien toimien, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä rikollisuuden kustannuksia. Sijoitus lasten ja nuorten hyvinvointiin on sijoitus koko yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Missä on hyvinvointialue?

Hyvinvointialueen tehtävä on varmistaa, ettei kukaan putoa tukiverkon läpi. Tarvitsemme riittävästi ammattilaisia kouluihin ja varhaiskasvatukseen: psykologeja, kuraattoreita, kouluterveydenhoitajia ja koululääkäreitä. Uskallammeko laajentaa ajatustamme? Psykiatristen sairaanhoitajien tuominen kouluihin voisi mullistaa nuorten mielenterveystuen. He voisivat työskennellä tiiviisti kouluterveydenhoitajien, psykologien ja kuraattoreiden kanssa, tarjoten nopeaa ja matalan kynnyksen apua juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Voisimme lähteä rohkeasti kokeilemaan, miten psykiatristen sairaanhoitajien läsnäolo vaikuttaa koulujen hyvinvointiin ja nuorten mielenterveyteen. Jos tulokset ovat lupaavia, toimintamallia voidaan laajentaa. Tämä ei ole mahdotonta – se on vain tahdosta kiinni.

YK:n Agenda 2030 ja sosiaalinen kestävyys

Sosiaalinen kestävyys on osa YK:n Agenda 2030 -tavoitteita. Sen pyrkimyksenä on poistaa eriarvoisuutta ja varmistaa, että perusoikeudet toteutuvat. Mutta kuinka tämä onnistuu, jos lapset ja nuoret eivät saa tarvitsemiaan palveluita? Hyvinvointialueiden on otettava vahvempi rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa.

Palveluiden pitää olla helposti löydettävissä ja saavutettavissa. Niiden on oltava ketteriä ja moninaisiin tarpeisiin mukautuvia. Ennaltaehkäisevä työ ja yhteisössä tehtävä sosiaalinen vahvistaminen ovat avainasemassa. Kyse ei ole vain rahasta tai resursseista – kyse on arvoista, joihin haluamme yhteiskuntamme perustuvan.

Meiltä on löydyttävä rohkeutta panostaa tulevaisuuteen nyt, jotta jokaisella nuorella olisi paremmat mahdollisuudet onnistua? Yhteistyöllä voimme luoda turvallisemman ja hyvinvoivan hyvinvointialueen. Nyt on oikea hetki toimia – ennakoimalla voimme ehkäistä ongelmia ja rakentaa kestävää tulevaisuutta kaikille.

Kaisa Alaviiri
Kirjoittaja on espoolainen aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa).