Turvallisuuden murros ja Uusimaa – mitä se edellyttää meiltä jokaiselta
Maailman turvallisuustilanne on muuttunut viime vuosina nopeammin kuin vuosikymmeniin. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, suurvaltojen voimistuvat jännitteet, hybridivaikuttamisen keinot ja teknologinen kilpailu muokkaavat koko Euroopan turvallisuusympäristöä. Tämä muutos ei ole vain suurvaltapolitiikkaa – se koskettaa myös Uuttamaata ja kaikkia sen asukkaita.
Uusimaa on koko maan sydän: täällä sijaitsee merkittävä osa väestöstä, taloudesta ja kriittisestä infrastruktuurista. Alueelle keskittyvät energia- ja tietoliikenneyhteydet, satamat ja lentokentät, rahoitus- ja tietotekniikkapalvelut sekä valtaosa tutkimuksesta ja innovaatiotoiminnasta. Näistä muodostuu vahvuus, mutta samalla myös haavoittuvuus. Kun kansainvälinen tilanne kiristyy, juuri tällaiset keskukset ovat houkuttelevia kohteita niille toimijoille, jotka pyrkivät horjuttamaan yhteiskunnan toimintaa.
Hybridivaikuttaminen näkyy monissa muodoissa. Kyberhyökkäykset voivat kohdistua yrityksiin ja julkisiin palveluihin, disinformaatiokampanjat yrittävät murentaa luottamusta päätöksentekoon, ja infrastruktuuriin kohdistuvat häiriöt voivat lamauttaa arkea. Samalla ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit haasteet lisäävät painetta huoltovarmuudelle ja kriisinsietokyvylle. Kaikki tämä on osa nykypäivän turvallisuusympäristöä, jossa paikallinen ja globaali kietoutuvat yhteen.
Mitä tämä tarkoittaa Uudellemaalle ja sen asukkaille? Ensinnäkin se edellyttää valppautta. Turvallisuus ei ole itsestäänselvyys, vaan jokainen meistä on osa sitä ketjua, joka tekee yhteiskunnasta kestävän. Kun kohtaamme tietoa sosiaalisessa mediassa, kuulemme huhuja tai huomaamme epäilyttäviä ilmiöitä, meidän on syytä suhtautua niihin kriittisesti ja arvioiden. Luotettavan tiedon tunnistaminen ja väärän tiedon torjuminen ovat tämän päivän kansalaistaitoja.
Toiseksi se vaatii resilienssiä – kykyä kestää häiriöitä ja nousta niistä nopeasti takaisin jaloilleen. Tämä koskee niin yhteiskuntaa kuin yksittäisiä ihmisiä. Yritysten on varauduttava kyberhäiriöihin ja toimitusketjujen katkoksiin, kuntien on rakennettava suunnitelmia poikkeustilanteita varten, ja perheidenkin kannattaa miettiä, miten selviytyä esimerkiksi pitkästä sähkökatkosta. Pieni varautuminen arjessa voi ratkaista paljon, kun tilanne muuttuu.
Kolmanneksi tarvitaan yhteisöllisyyttä. Uusimaa on monimuotoinen ja laaja maakunta, jonka vahvuus on sen ihmisissä. Turvallisuus rakentuu luottamuksesta – siitä, että tunnemme naapurimme, autamme tarvittaessa ja pidämme toisistamme huolta. Kriisitilanteessa yhteisön tuki on usein se voima, joka auttaa kestämään vaikeudet. Turvallisuus ei siis ole vain viranomaisten asia, vaan jokaisen meidän yhteinen projekti.
Uudenmaan erityispiirre on sen kansainvälisyys ja verkottuneisuus. Alueen elinvoima perustuu siihen, että olemme osa maailmaa ja sen virtauksia. Mutta sama, mikä tekee meistä vahvoja, voi kääntyä haavoittuvuudeksi, jos emme suojele sitä. Siksi tarvitaan sekä julkisia että yksityisiä investointeja turvallisuuteen: tietoliikenneyhteyksien suojaamista, energiainfrastruktuurin vahvistamista ja kriittisten palvelujen toimintavarmuutta. Näiden rinnalla kulkee kuitenkin henkinen ulottuvuus – kansalaisten kyky kestää epävarmuutta ja luottaa tulevaisuuteen.
Historiasta tiedämme, että suomalaiset ovat selviytyneet vaikeuksista, koska olemme yhdistäneet puolustustahdon ja arjen sitkeyden. Sama pätee nytkin. Turvallisuus
Uudellamaalla ei synny vain viranomaisten toimista, vaan se rakentuu kodeissa, työpaikoilla ja yhteisöissä. Jokainen voi vahvistaa sitä huolehtimalla digitaalisesta turvallisuudestaan, seuraamalla luotettavia tiedonlähteitä ja olemalla valmis auttamaan lähimmäisiä.
Kun maailma ympärillämme kuohuu, meiltä odotetaan rauhallisuutta, toimintakykyä ja yhteishenkeä. Turvallinen tulevaisuus ei synny odottamalla, vaan olemalla hereillä ja rakentamalla yhdessä vahvempaa yhteiskuntaa. Uusimaa voi olla koko Suomen mallialue siinä, miten moderni, monimuotoinen ja kansainvälinen maakunta varautuu maailman myllerryksiin – ja samalla pitää kiinni siitä, mikä on tärkeintä: ihmisten arjen turvallisuudesta ja luottamuksesta toisiinsa.
Jarno Limnell
Kansanedustaja, Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti