Kustannustehokas tapa vähentää sairauksia 

Liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle miljardeja, mutta hyvinvointialueilla on keinot kääntää kehitys. 

Suomalaisten liikkumattomuus on noussut vakavaksi kansanterveydelliseksi haasteeksi.Vain kolmannes suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu riittävästi.  

Aluevaltuutettu ja liikunnan- ja terveystiedon opettaja Karoliina Mäkäräinen näkee tilanteen vakavana, muttei toivottomana. 

– Liikunta tukee kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia, niin kehoa kuin mieltä. Se vahvistaa terveyttä ja toimintakykyä, mutta tuo myös iloa, yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä arkeen, Mäkäräinen avaa. 

Hänen mukaansa liike auttaa muun muassa jaksamaan niin koulussa kuin työssä, ennaltaehkäisee sairauksia ja antaa välineitä tunteiden säätelyyn. Aina ei ole kuitenkaan pakko urheilla. 

– Hyödyt ovat kuitenkin kiistattomat myös silloin, kun liikkeelle lähteminen tuntuu vaikealta. Olennaista on, että jokainen löytää oman tapansa liikkua, liikunnan opettaja korostaa. 

Yrittäjä, aluehallituksen jäsen Nora Stenvall painottaa puolestaan liikunnan keskeistä merkitystä yksilön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Vapaa-ajalla Stenvall on aktiivinen liikkuja. 

– Liikunta parantaa elämänlaatua, vahvistaa fyysistä kuntoa ja lihaksistoa, tukee henkistä jaksamista sekä vähentää stressiä. Liikunnan kautta voi moni myös löytää uusia tuttavuuksia, joiden kanssa on mukavaa jakaa liikunnan iloa, Stenvall kuvaa. 

Hyvinvointialue tukee liikkumista läpi elämänkaaren 

Mäkäräisen mukaan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tehtävänä on huolehtia, että ennaltaehkäisevä työ ja terveyden edistäminen kulkevat läpileikkaavasti palveluissa. 

– Läpileikkaavuus tarkoittaa liikkumisen tukemista esimerkiksi osana neuvolaa, kouluterveydenhuoltoa, mielenterveyspalveluita ja ikäihmisten arkea. Liikunta on yksi kustannustehokkaimmista tavoista vähentää sairastavuutta ja tarvetta raskaammille palveluille. 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue tukee asukkaita erityisesti silloin, kun heillä liikuntatottumuksissa on haasteita. Stenvallin mukaan asukkaita tuetaan esimerkiksi kuntouttavilla palveluilla, toimintaterapialla, digitaalisilla palveluilla ja fysioterapialla. 

– Ikäihmisille on tarjolla  hyvinvointia edistävää toimintaa, jolla tuetaan yksilön toimintakykyä sekä itsenäistä elämää. Tähän kuuluu esimerkiksi tasapaino- ja lihaskuntoharjoittelua, ulkoilu- ja vertaisryhmiä, kulttuurihyvinvointia sekä digiohjausta, jotka rohkaisevat liikkumaan arjessa. 

– Hyvinvointialue tekee yhteistyötä järjestöjen, kuntien ja kaupunkien sekä muiden toimijoide, kuten liikuntaseurojen, vanhusneuvostojen, oppilaitosten ja palveluntuottajien kanssa, jotta liikkumisen mahdollisuudet ja palvelut olisivat helposti saavutettavissa kaikille asukkaille, Stenvall listaa. 

Kunnat vastaavat liikunnan edellytysten luomisesta, hyvinvointialue sen sijaan palveluiden järjestämisestä ja ennaltaehkäisystä. 

Mäkäräisen mukaan hyvinvointialueen rooli on ohjata asiakkaita liikunnallisiin elämäntapoihin ja tarjota tukea sopivien palvelujen löytämiseksi. 

– Kun nämä eri palaset yhdistetään, syntyy vahva kokonaisuus. Liikuntaa voidaan edistää kehittämällä monipuolisempia ja saavutettavampia liikuntapaikkoja, tukemalla järjestöjen toimintaa sekä kuulemalla asukkaita palveluiden suunnittelussa. 

Stenvall näkee tässä yhteistyössä vielä kehittämisen varaa. Hänen mukaansa keskiössä tulisi olla kehittämisessä selkeät roolijaot sekä toimintaa tukeva viestintä. 

– Hyvinvointialue ja kunnat tekevät yhteistyötä, mutta yhteistyötä tulisi vielä huomattavasti tiivistää sekä laatia selkeämmät tavoitteet toiminnalle. Mahdollisuuksia on paljon, mutta niitä ei ole päästy kunnolla hyödyntämään. 

Lapset, nuoret ja ikäihmiset tarvitsevat tukea liikkumiseen 

Lapset ja nuoret tarvitsevat Mäkäräisen mukaan koulupäiviin liikuntaa, harrastamisen tukea, lähiliikuntapaikkoja ja turvallisia reittejä. Aikuisten jaksamista tuetaan puolestaan työterveydessä ja ikäihmisiä esimerkiksi esteettömillä liikuntapaikoilla. 

– Lisäksi arjen pyöräily- ja kävelyreittien ylläpito sekä luonnon saavutettavuus tukevat kaikenikäisten liikkumista, hän huomauttaa. 

Lasten liikuttamisesta Stenvall nostaa myös esiin Suomen harrastamisen mallin, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle lapselle edes yksi viikoittainen harrastus. 

– Malli toimii monilla paikkakunnilla hyvin, ja sen avulla pyritään takaamaan, että jokainen lapsi löytää itselleen mielekkään ja säännöllisen harrastuksen. 

– Koululiikunnan, koulujen ja urheiluseurojen yhteistyön kautta voidaan tarjota monipuolisia liikuntamahdollisuuksia sekä tukea lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, sosiaalista kanssakäymistä ja motivaatiota liikkua, aluevaltuutettu korostaa. 

Mäkäräinen muistuttaa, että peruskoulun ja toisen asteen liikunnan opetus tavoittaa jokaisen lapsen ja nuoren ja antaa perustaidot liikunnalliseen elämäntapaan ja harrastamiseen. 

Koululiikunta kasvattaa sekä liikuntaan että liikunnan avulla – opettaen samalla tunnetaitoja, yhteisöllisyyttä ja elämän mittaista liikkumisen iloa. Siksi siihen tulee myös panostaa. 

Urheiluseurat ja muut järjestöt ovat Mäkäräisen mielestä yhdessä liikunnan opetuksen kanssa suomalaisten liikkumisen sydän, sillä niiden seuratoimintaan osallistuu eri tavoin noin 1,8 miljoonaa suomalaista. 

– Seuroja voidaan aktivoida varmistamalla riittävä rahoitus, tilojen käyttömahdollisuudet ja aidot kumppanuudet julkisen sektorin kanssa. 

– Erityisen arvokasta on seurojen kyky tavoittaa myös ne, jotka muuten jäisivät liikunnan ulkopuolelle, Mäkäräinen jatkaa. 

Stenvall jakaa ajatuksen kolmannen sektorin, kuten urheiluseurojen ja muiden järjestöjen merkittävästä roolista liikunnan edistämisessä. 

– Olisi tärkeää ottaa kolmas sektori mukaan toimimaan tiiviimmin yhdessä hyvinvointialueiden, kuntien ja kaupunkien kanssa. Myös tässä yhteistyössä selkeiden tavoitteiden ja niiden toteutumisen seuranta on tärkeää. 

Mäkäräisen mukaan ikäihmisten liikkumisen kannalta tärkeintä on, että heillä on mahdollisuus turvalliseen, saavutettavaan ja omaan elämäntilanteeseen sopivaan liikkumiseen. Julkisen sektorin tehtävä on tarjota matalan kynnyksen ryhmiä, esteettömiä reittejä ja tukea digisovellusten käyttöön. 

– Arjen liike, olipa se sitten kävelyä, pyöräilyä tai portaiden nousua, on yhtä arvokasta kuin ohjattu liikunta. Ikäihmiset voivat myös pitää huolta toisistaan: kaverin kanssa lenkille lähteminen tai tanssi-ilta luovat iloa ja yhteenkuuluvuutta. 

Stenvall muistuttaa lisäksi, että liikkuminen lisää elämänlaatua ja parantaa arjessa pärjäämistä, mutta voi tuoda myös yhteisöllisyyttä. 

– Yhdessä toimiminen ja harrastaminen on tärkeitä asioita pitämään ikäihmisiä aktiivisina toimijoina yhteiskunnassamme ja samalla tekeminen muiden kanssa tuo iloa liikkumiseen. 

Liike on investointi tulevaisuuteen 

Liikuntaan panostamalla kunnat ja hyvinvointialueet investoivat Mäkäräisen mielestä samalla tulevaisuuteen. 

– Liikkumattomuus maksaa miljardeja, mutta liike tuottaa hyvinvointia, sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Kurssi on vielä käännettävissä, mutta nyt on pakko toimia yhdessä. 

Stenvall painottaa ongelman ratkaisussa, että jokaisen tulee löytää itselleen sopiva tapa liikkua. 

– Jollekin se voi olla tavoitteellinen urheiluharrastus, työmatka pyöräillen, toiselle ryhmäliikuntaa mukavassa porukassa tai luontopolulla kävelyä, hän päättää. 

Teksti: Santeri Nousjoki
Artikkeli on alunperin julkaistu kokoomuksen aluevaltuustoryhmän Sinituuli 2/2025-lehdessä.