Ohjaavatko järjestöavustusten pisteytykset oikeaan suuntaan?

Järjestöavustuksiin liittyvä keskustelu nousi viime vuoden puolella esiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuella. Kyseessä on laajempi rakenteellinen kysymys.

Hyvinvointialueen järjestöavustusten periaatteet nojaavat oikeisiin tavoitteisiin – hyvinvoinnin, terveyden ja osallisuuden edistämiseen. Haaste syntyy kuitenkin siinä, miten nämä periaatteet kääntyvät käytännön pisteytykseksi.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella käytössä oleva pisteytysmalli ohjaa hakijajärjestöjä ennen kaikkea kuvaamaan toimintaansa, ei osoittamaan välttämättä sen tuloksia tai vaikuttavuutta. Pisteitä saa esimerkiksi siitä, että kohderyhmä on määritelty, osallistujamäärä on arvioitu, ja toiminta on sanoitettu selkeästi

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toiminnan laajuus, laatu ja todelliset vaikutukset jäävät helposti toissijaisiksi. Hyvin kirjoitettu hakemus voi pärjätä paremmin kuin aidosti vaikuttava, mutta hakemusteknisesti vaatimattomampi toiminta.

Tämä ei ole varmasti ollut pisteytyksen alkuperäinen tarkoitus. Järjestelmä toimii kuitenkin käytännössä näin – ja tästä syystä järjestöiltä on tullut aiheesta palautetta.

Kaikki vaikuttava toiminta ei näy määrissä

Asetelma on erityisen haastava järjestöille, jotka toimivat pitkäaikaissairaiden, ikäihmisten tai muiden pienten erityisryhmien parissa. Näissä ryhmissä osallistujamäärät ovat väistämättä rajallisia. Silti vaikutukset voivat olla erittäin merkittäviä: toimintakyvyn säilyminen, yksinäisyyden ehkäisy ja arjessa pärjääminen.

Jos pisteytys painottaa ensisijaisesti kuvaamista ja määrällisiä arvioita, tällainen toiminta jää helposti alakynteen – vaikka juuri sen yhteiskunnallinen merkitys olisi suuri.

Espoossa tilannetta on jo tarkennettu

On tärkeää todeta, että Espoon kaupungissa avustusten jakoperusteita tarkasteltiin viime vuoden puolella lautakuntakäsittelyssä. Espoossa hakijajärjestöjen profiili on osin erilainen, eikä ongelma ilmene aivan samassa mittakaavassa kuin hyvinvointialueen puolella.

Tästä huolimatta myös Espoossa on perusteltua tarkastella pisteytyksiä kriittisesti, kun avustusperusteita päivitetään tuleville vuosille. Rakenteellinen kysymys on sama: ohjaako järjestelmä rahoitusta sinne, missä vaikutus on suurin?

Vaikuttavuutta voidaan arvioida – jos niin päätetään

Järjestöjen toiminnan vaikuttavuuden arvioiminen on haastavaa, mutta se ei ole mahdotonta. Meillä on hyvinvointialueita, joissa avustuksia jaetaan jo nyt toiminnan laajuuden, toteutuksen ja vaikuttavuuden perusteella – ja joissa vaikutuksia arvioidaan myös jälkikäteen, ei vain hakemusvaiheessa.

Katse seuraavaan valmisteluun

Pisteytyksiä ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa kesken hakujen tai lennosta. Se olisi epäselvää ja epäreilua hakijoille. Sen sijaan katse on syytä suunnata seuraavaan valmistelukierrokseen.

Kun avustusperusteita päivitetään tuleville vuosille, erityisesti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on syytä vahvistaa tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden painoarvoa, tunnistaa paremmin pienten, mutta merkityksellisten kohderyhmien toiminta ja tuoda valmistelu riittävän ajoissa arviointiin.

Lopulta kyse on arvoista

Kyse on siitä, arvostammeko pitkäjänteistä hyvinvointityötä, tunnistammeko järjestöjen roolin ennaltaehkäisyssä, ja uskallammeko kehittää järjestelmää järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla.

Järjestöavustuksilla rakennetaan hyvinvointia. Siksi niiden on myös tunnistettava ja tuettava sitä, mikä todella tekee ihmisten arjesta parempaa.

Karoliina Mäkäräinen
Aluevaltuutettu | Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue