Epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa ei voi enää selittää parhain aikomuksin

Suomessa on liian pitkään uskottu, että maahanmuutto ja kotoutuminen onnistuvat lähes itsestään. Todellisuus kertoo muuta. Monilla alueilla asuinalueet eriytyvät, koulujen oppimistulokset heikkenevät, nuorisorikollisuus lisääntyy ja yhä useampi kunta kamppailee kasvavien kotouttamiskustannusten kanssa. Ongelmien tunnustaminen ei ole vastakkainasettelua, vaan vastuullista päätöksentekoa. 

Hyvät aikomukset eivät riitä, jos tavoitteet eivät toteudu. Kotoutumisen lähtökohtana tulisi olla mahdollisimman nopea siirtyminen työelämään, kielen oppiminen ja sitoutuminen suomalaisen yhteiskunnan pelisääntöihin. Liian monessa tapauksessa näin ei ole tapahtunut, ja seuraukset näkyvät sekä julkisessa taloudessa että ihmisten turvallisuuden tunteessa. 

Veronmaksajilla on oikeus odottaa, että yhteiskunnan resurssit käytetään tehokkaasti ja vaikuttavasti. Jos kotouttamiseen käytetään vuosittain huomattavia summia, myös tuloksia on voitava arvioida. Työllistymisen, kielitaidon ja koulutukseen osallistumisen tulisi olla kotoutumisen keskeisiä mittareita, ei pelkästään maassa vietetty aika. 

Erityisen huolestuttavaa on, että ongelmista keskusteleminen on ollut pitkään vaikeaa. Kriittinen puheenvuoro on liian usein tulkittu hyökkäykseksi maahanmuuttajia kohtaan, vaikka kyse on politiikan ja kotouttamistoimien arvioinnista. Demokratiaan kuuluu, että myös maahanmuuton vaikutuksista voidaan keskustella avoimesti, rehellisesti ja tosiasioihin perustuvasti. 

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa ja kansainvälisiä osaajia, mutta samalla on huolehdittava yhteiskunnan kantokyvystä. On kohtuutonta sekä maahan muuttaneita että kantaväestöä kohtaan, jos kotoutuminen epäonnistuu ja ihmiset jäävät vuosiksi yhteiskunnan ulkopuolelle. 

Turvallisuus on jokaisen oikeus. Rikollisuuteen on puututtava nopeasti ja johdonmukaisesti tekijän taustasta riippumatta, eikä vakavia ongelmia pidä selittää kulttuurisilla eroilla tai sosiaalisilla olosuhteilla. Lakien ja yhteisten sääntöjen on koskettava kaikkia yhdenvertaisesti. 

Suomi tarvitsee maahanmuuttopolitiikan, joka perustuu realismiin eikä toiveajatteluun. Oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Avoimuus, työnteko, vastuu ja yhteisten pelisääntöjen kunnioittaminen ovat onnistuneen kotoutumisen perusta. 

Jos nykyisiä epäkohtia ei uskalleta korjata, ongelmat kasvavat ja niiden kustannukset nousevat vuosi vuodelta. Siksi maahanmuuttopolitiikkaa on arvioitava rehellisesti – ei sen perusteella, mitä toivottiin tapahtuvan, vaan sen perusteella, mitä Suomessa todella tapahtuu. 

Mika Kasonen 
Varakansanedustaja