Maahanmuutosta pitää puhua myös laskun näkökulmasta

Suomessa maahanmuutosta on liian pitkään puhuttu ensisijaisesti moraalikysymyksenä, vaikka kyse on myös taloudesta. Hyvä tarkoitus ei maksa laskuja. Palvelut, koulutus, kotoutuminen ja sosiaaliturva maksetaan verovaroilla.

Siksi pitää uskaltaa sanoa ääneen: kaikki maahanmuutto ei ole Suomelle taloudellisesti kannattavaa.

Uusimaa on tästä konkreettinen esimerkki. Maakunnassa asuu suuri osa Suomen vieraskielisestä väestöstä, ja maahanmuuton vaikutukset näkyvät täällä erityisen voimakkaasti työmarkkinoilla, palveluissa ja kuntataloudessa. Uudellamaalla asuu noin 1,8 miljoonaa ihmistä.

Samaan aikaan Uudenmaan väestö on kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2024 Uudellamaalla asui 1 782 300 ihmistä. Vuoden 2010 väkiluku oli noin 1,55 miljoonaa. Väestö on siis kasvanut yli 230 000 ihmisellä.

Tämä herättää perustellun kysymyksen: kuinka suuri osa väestönkasvusta muuttuu todellisuudessa työllisyydeksi, palkkatuloiksi ja verotuloiksi?

Pelkkä asukasluvun kasvu ei vielä vahvista julkista taloutta.

Uudellamaalla vieraskielisten työikäisten määrä on kasvanut nopeasti. Vieraskielisen väestön määrä, osuus ja kehitys ovatkin Uudellamaalla merkittäviä seurattavia tekijöitä.

Siksi maahanmuuton onnistumista pitää mitata työllisyydellä, palkkatuloilla ja maksetuilla veroilla – ei tulijoiden määrällä.

Työikäisen ihmisen jääminen pitkäksi aikaa työelämän ulkopuolelle heikentää julkisen talouden tasapainoa: verotuloja kertyy vähemmän, samalla kun etuuksien ja julkisten palveluiden tarve voi kasvaa. Yksittäiselle ihmiselle ei voi rehellisesti laskea yhtä kiinteää hintalappua, mutta työllistymisen nopeudella ja palkkatasolla on merkittävä vaikutus maahanmuuton julkistaloudelliseen nettovaikutukseen.

Tämä ei tarkoita, että maahanmuuttajat olisivat yhteiskunnalle taakka. Uudellamaalla on paljon ahkeria maahanmuuttajia, jotka tekevät töitä, maksavat veroja ja rakentavat tätä yhteiskuntaa. Heitä Suomi ja Uusimaa tarvitsevat.

Mutta juuri heidän takiaan ongelmista pitää voida puhua rehellisesti.

Jos väestö kasvaa, mutta työllisyys, palkkatulot ja verotulot eivät kasva samassa suhteessa ja samalla palveluiden tarve lisääntyy, ei kehitystä voi kutsua automaattisesti talouskasvuksi.

Väestönkasvu ei ole sama asia kuin talouskasvu.

Uudenmaan pitää olla Suomen kasvun moottori, ei paikka, jossa kasvun kustannukset kasaantuvat kunnille ja veronmaksajille.

Suomen pitää siirtyä määrän tavoittelusta vaikuttavuuteen. Työperäistä ja osaamiseen perustuvaa maahanmuuttoa tarvitaan. Sen sijaan maahanmuuttoa, joka jää pitkäksi aikaa työttömyyden, etuuksien ja julkisten palveluiden varaan, ei pidä kasvattaa.

Kotoutuminen ei voi olla pelkkää palveluiden vastaanottamista. Sen pitää tarkoittaa kielen oppimista, työn tekemistä ja yhteiskunnan sääntöjen noudattamista.

Suomi ei ole maailman sosiaalitoimisto.

Meillä ei ole varaa politiikkaan, jossa ongelmat siirretään seuraavalle sukupolvelle ja lasku lähetetään veronmaksajalle.

Maahanmuutosta pitää pystyä puhumaan rehellisesti – myös silloin, kun luvut eivät tue kaunista tarinaa.

Suomi ensin ei tarkoita muiden vihaamista. Se tarkoittaa, että Suomen päätöksissä Suomen etu tulee ensin. Uudellamaalla tämän pitäisi tarkoittaa myös sitä, että kasvun pitää vahvistaa alueen työllisyyttä, veropohjaa ja palveluiden rahoitusta.

Mika Kasonen
Varakansanedustaja