Varhaiskasvatuksen kriisi vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja oppimiseen
Varhaiskasvatus ja esiopetus ovat perusta tulevalle koulutielle. Varhaiskasvatuksessa pystytään puuttumaan jo alkuvaiheessa mahdollisiin haasteisiin tutussa ja turvallisessa arjessa. Päiväkoti pitäisi olla mukava paikka leikkiä ja oppia uusia asioista sekä harjoitella haasteiden voittamista ja omien vahvuuksien löytämistä. Tuttujen ja ammattitaitoisen henkilökunnan yhteistyö perheiden kanssa on toimivaa ja yhdessä saadaan tuettua lapsen kasvua ja kehitystä. Hoitopäivät ovat turvallisia, virikkeellisiä ja mukavia sekä lapsille että heidän perheilleen.
Näin siis kuuluisi olla, mutta valitettavasti tällä hetkellä tilanne ei ole näin ruusuinen. Saamme jatkuvasti lukea otsikoita varhaiskasvatuksen kriisistä. Varhaiskasvatuksen opettajia ei ole koulutettu tarpeeksi, lapsia sidotaan tuoleihin, vanhemmille soitetaan kesken päivää hakemaan lapsia hoidosta ja hoitajat vaihtuvat, kuka tahansa kelpaa sijaiseksi. Aikuisia puuttuu ryhmästä ja pahimmillaan ryhmässä ei ole lapsille yhtään tuttua aikuista.
Tämä kaoottinen tilanne ei ole hyväksi kenellekään. Perheet ovat helisemässä, lapset kärsivät ja varhaiskasvatuksen henkilökunta käy äärirajoilla. Henkilökunta yrittää selvitä päivästä toiseen. Riittämättömyyden tunne piinaa, vaikka yrittää tehdä parhaansa. Jatkuva henkilöstövaje ja ylikuormitus näkyy sairauspoissaoloina ja alanvaihtona. Varhaiskasvatuksen työolosuhteet pitää saada kuntoon. Liian vähäinen henkilökunta ja jatkuva vaihtuminen tarkoittaa lasten turvattomuuden tunteen ja levottomuuden lisääntymistä. Myöskään oppimista ei synny ja lasten pahoinvointi kasvaa.
Mitä sitten lääkkeeksi tälle kriisille? Ensimmäiseksi koulutettuja ammattilaisia tarvitaan lisää, aloituspaikkoja on siis lisättävä. Myös muuntokoulutus pitää nähdä mahdollisuutena lisätä varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Jo nykyisellään varhaiskasvatuksessa toimii hoitajia, jotka voisivat pätevöityä varhaiskasvatuksen opettajiksi. Lähihoitajia voisi kouluttaa oppisopimuksella varhaiskasvatukseen. Yksistään Uudellamaalla tarvitaan satoja uusia varhaiskasvatuksen ammattilaisia.
Muutenkin pitää huolehtia kouluttautumisen erilaisista mahdollisuuksista. Muuntokoulutusta pitää suosia. Varhaiskasvatuksessa on paljon ammattitaitoisia hoitajia, jotka voisivat muuntokoulutuksen avulla valmistua varhaiskasvatuksen opettajiksi. Lähihoitajia voisi kouluttaa enemmän oppisopimuksella.
Toiseksi pelkkä henkilöstön lisääminen ei riitä ratkaisemaan ongelmaa. Tarvitaan muutoksia myös nykyiseen koulutukseen ja henkilökunnan pätevöittämiseen. Tällä hetkellä jokaisessa varhaiskasvatuksen ryhmässä on tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Osa lapsista voi aikaisempaa huonommin. Näihin tilanteisiin vastaamiseen tarvitaan lisää erityispedagogiikan osaamista, erilaisuuden ymmärtämistä ja toimimista erilaisten oppijoiden kanssa sekä konkreettisia välineitä ja keinoja erilaisten oppijoiden kohtaamiseen. Inkluusio on arkea monessa paikassa,halusimme tai emme.
Kolmanneksi varhaiskasvatuksen työolosuhteet pitää saada kuntoon. Työhyvinvointi kärsii, jos henkilöstöpula on jatkuvaa. Tuokiosuunnitelmat eivät toteudu ja yritetään vaan selvitä päivästä toiseen. Tällainen jatkuva kuormitus ei motivoi pätevää henkilöä. Yksi ratkaisu haasteisiin on riittävä varahoitajajärjestelmä, joka mahdollistaa joustavan sijaisjärjestelmän, parhaimmillaan tuttujen aikuisten verkoston.
Kaikissa varhaiskasvatuksen ryhmissä pitää pystyä tukemaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä edistämään lapsen hyvinvointia. Ammattitaitoisen henkilöstön on saatava nauttia tekemisestään ja nähdä työnsä tulokset riittävän henkilöstöresurssin tukemana.
Virpi Räty
Konsultoiva erityisopettaja
Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas