Hyvinvointialueisiin ei kannata rakastua

Vuoden alusta 21 hyvinvointialuetta käynnisti toimintansa ja Suomessa siirryttiin virallisesti kolmeen hallinnon tasoon. Ennen kuin hyvinvointialueet olivat hoitaneet yhtään potilasta, valmisteluun oli jo käytetty noin puoli miljardia euroa. Veronmaksajien rahaa. 

Uudistuksesta aiheutuvat muutoskustannukset eivät jää tähän. Alun perin arvioitiin, että pysyvät muutoskustannukset lisäävät menoja vuonna 2030 noin 700 miljoonaa euroa vuositasolla. Tarkentuneet palkkaharmonisaation laskelmat nostavat pysyvät muutoskustannukset noin miljardin euron vuositasolle.  

Rahaa kuluu vuosikymmenen lopullakin miljardi euroa enemmän hallintoon ja palkkoihin. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että hyvinvointialueiden pitäisi pystyä tehostamaan toimintaansa merkittävästi, jos nykyinen palvelutaso nykyisellä verotasolla halutaan säilyttää. Toistaiseksi hyvinvointialueiden toiminta menevän täysin päinvastaiseen suuntaan.  

Hyvinvointialueiden määrärahat tänä vuonna ovat noin 22,5 miljardia euroa. Ensimmäisissä talousarvioissa hyvinvointialueet ylittävät rahoituksensa noin miljardilla eurolla. Rahoitusjärjestelmä on rakennettu siten, että hyvinvointialueita palkitaan alijäämäisistä budjeteista toteutuneiden kustannusten tarkistuksella, joka lisää hyvinvointialueiden rahoitusta.  

Vuonna 2018 julkisista menoista 48 prosenttia käytettiin sosiaaliturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mikäli hyvinvointialueiden kustannukset kasvavat nykyisellä, hallitsemattomalla tavalla, 2030-luvulla julkisista resursseista kaksi kolmannesta menee sosiaaliturvan ja sote-menoihin. Se tarkoittaisi sitä, että yhteiskunta voisi panostaa huomattavasti nykyistä vähemmän turvallisuuteen ja tulevaisuuteen.  

Näin ei voida jatkaa. Seuraavan hallituksen on vahvistettava merkittävästi hyvinvointialueiden budjettikuria ja tehtävä muutoksia hyvinvointialueiden rakenteisiin. Suomi on pieni maa, jossa ei tarvita kolmea hallinnon tasoa. Nykyistä uudistusta ei kuitenkaan voi purkaa heti, sillä se johtaisi täydelliseen kaaokseen sosiaali- ja terveyspalveluissa.  

Monet hyvinvointialueista ovat aivan liian pieniä. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla asuu saman verran asukkaita kuin Vuosaaressa. Seuraavan hallituksen on ryhdyttävä yhdistämään hyvinvointialueita siten, että tulevaisuudessa alueita olisi 5–12. Myös tehtäviä pitää tarkastella uudelleen. Esimerkiksi kouluterveydenhuolto pitää palauttaa takaisin kuntiin, jotta kouluissa työskentelevät henkilöt toimivat saman työnantajan palveluksessa. 

Hyvinvointialueisiin ei kannata rakastua. Eikä niihin varmasti kukaan muu uhkaa rakastuakaan kuin poliitikot. Toivottavasti seuraavan hallituskauden päättyessä hyvinvointialueita olisi merkittävästi vähemmän. Pitkällä aikavälillä hyvinvointialueista on syytä pyrkiä kokonaan eroon. 

Henrik Vuornos 

Aluevaltuuston varapuheenjohtaja (kok.)