Ehdokaskynä: Minne menet, hyvinvointialue?

Hyvinvointialueiden ensimmäinen toimikausi lähenee loppuaan, ja uuden kauden valmistelu on käynnissä. On aika arvioida, kuinka hyvin tavoitteet ovat toteutuneet: saavutettiinko palveluiden parempi saatavuus, kustannustehokkuus ja tasa-arvo? Entä onnistuiko terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kriisin lievittäminen? 

Tulokset ovat ristiriitaisia. Kansalaiset raportoivat sekä onnistumisia että pettymyksiä. Jotkut kiittävät nopeaa ja ammattitaitoista hoitoa, toiset tuskailevat pitkien jonojen kanssa. Palautteessa näkyy sekä saavutuksia että haasteita, mikä kertoo osittaisesta onnistumisesta mutta myös selkeistä puutteista. 

Odottamaton taloustilanne ja alueellinen eriytyneisyys 

Hyvinvointialueuudistus käynnistettiin korkeilla odotuksilla, mutta optimismi on kohdannut karun todellisuuden. Talouskasvun hidastuminen on pakottanut toteuttamaan uudistusta niukoilla resursseilla. Alueiden väliset erot ja kuntien erityispiirteet tekevät valtakunnallisten tavoitteiden saavuttamisesta vaikeaa. Esimerkiksi Kainuun malli ei sopisi sellaisenaan muihin alueisiin. Niukkojen resurssien oikea-aikainen kohdentaminen ja vaikuttavien palveluiden lisääminen on olennaisen tärkeää niin kuntien kuin alueidenkin taloudelle. 

Sosiaalisten ja terveyspalveluiden yhteensovittaminen on ollut haastavaa. Terveysongelmat nähdään kiireellisinä, kun taas sosiaalisten ongelmien vaikutukset elämänlaatuun jäävät helposti taka-alalle. Lisäksi lääketieteellinen ja sosiaalinen toimintakulttuuri eroavat toisistaan, mikä aiheuttaa jännitteitä palvelujärjestelmässä. 

Ennaltaehkäisy avainasemassa 

Ennaltaehkäisevien toimien puutteellisuus on osoittautunut merkittäväksi ongelmaksi. Ratkaisuksi tarvitaan kulttuurimuutosta, jossa otetaan huomioon myös psykososiaaliset tekijät. Esimerkiksi päihdehuolto, mielenterveystyö, lastensuojelu ja erityisesti ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet edellyttävät moniulotteista diagnostiikkaa ja räätälöityjä ratkaisuja. Yksipuolinen lähestymistapa johtaa helposti tehottomuuteen ja kalliisiin hoitokierteisiin. 

Myös yhteistyö kuntien kanssa on tärkeää, sillä kunnat vaikuttavat esimerkiksi kaavoituksella, koulutuksella ja työllisyystoimilla hyvinvointiin. Toimiva yhteistyö alueiden ja kuntien, kuten myös muiden yhteiskunnan sidosryhmien  välillä, voi tukea ehkäisevää toimintaa ja palveluiden oikeaa kohdentamista. 

Teknologian rooli ja infrastruktuurin haasteet 

Palveluiden riittävyydessä ja saatavuudessa teknologia on keskeisessä asemassa. Tietojärjestelmien hajanaisuus ja vaikeakäyttöisyys hankaloittavat sekä asiakkaiden että työntekijöiden arkea. Poikittaisliikenteen puutteet ja heikot liikenneyhteydet asettavat lisähaasteita palvelupisteiden saavutettavuudelle. 

Yhteenveto: katse eteenpäin 

Vaikka hyvinvointialueilla on saavutettu edistystä, haasteet ovat merkittäviä. Niukkenevat resurssit, alueelliset erot, väestörakenteen muutokset ja palveluiden kulttuurierot vaativat ratkaisuja. Tulevaisuuden menestys riippuu riittävistä resursseista, yhtenäisestä toimintakulttuurista ja toimivasta teknologiasta. Tavoitteena on turvata laadukkaat palvelut jokaiselle riippumatta alueesta. 

Riina Mattila
Kirjoittaja on nurmijärveläinen aluevaaliehdokas (Keski-Uusimaa).