Ehdokaskynä: Nuorten huumeongelma – Yhteiskunnan haaste ja mahdollisuus toimia

Suomessa nuorten huumekuolemat ovat kasvaneet hälyttävästi viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 huumausainekuolemia oli ennätykselliset 310, joista 91 alle 25-vuotiaita. Tämä tarkoittaa, että lähes joka kolmas huumeisiin kuollut oli nuori. Samanaikaisesti C-hepatiitti, joka leviää pääasiassa likaisia huumeneuloja käyttämällä, on edelleen merkittävä terveysongelma maassamme. Vuonna 2024 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 1 069 uutta C-hepatiittitapausta. Nämä tilastot eivät ole vain numeroita – ne kertovat traagisia tarinoita nuorista, joiden elämät ovat päättyneet liian varhain.

Mutta mitä tämä kaikki kertoo meistä yhteiskuntana? Onko ongelma vain yksilön valinta, vai onko kyse laajemmasta rakenteellisesta epäonnistumisesta? On selvää, että nykyiset toimenpiteet eivät ole riittäviä tilanteen hallitsemiseksi. Suomessa ei ole kyetty vastaamaan riittävän tehokkaasti nuorten päihdeongelmiin, ja palvelujärjestelmän hajanaisuus aiheuttaa sen, että moni jää vaille apua. Meidän on kysyttävä itseltämme, että miten voimme estää seuraavat menetetyt nuoret ja mahdollistaa jokaiselle nuorelle mahdollisuuden terveeseen ja turvalliseen elämään?

Hallituksen toimet – alku, mutta eivät riitä yksinään

Hallitus on vastannut tähän kriisiin käynnistämällä ohjelmat nuorten huumekuolemien ehkäisemiseksi sekä C-hepatiitin eliminoimiseksi. Näiden ohjelmien tavoitteena on parantaa päihde- ja riippuvuuspalveluiden saatavuutta, tehostaa terveysneuvontaa ja lisätä matalan kynnyksen testaus- ja hoitopalveluita erityisesti riskiryhmille. Ohjelmat ovat tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta niiden onnistuminen edellyttää laajaa yhteiskunnallista sitoutumista ja konkreettisia toimia hyvinvointialueilla.

On hyvä, että asiaan vihdoin puututaan valtion tasolla, mutta mitä tapahtuu paikallisesti? Kuinka varmistamme, että Espoossa ja Länsi-Uudellamaalla nämä toimenpiteet eivät jää vain juhlapuheiksi ja rahoitushauiksi, vaan ne todella näkyvät nuorten arjessa? Resurssien tulee kohdistua sinne, missä niillä on eniten merkitystä – matalan kynnyksen palveluihin, varhaiseen puuttumiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön.

Stigman purkaminen ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus edellyttävät, että jokaisella on mahdollisuus saada tarvitsemansa apu ja hoito ilman leimautumisen pelkoa. Huumeita käyttävät nuoret kohtaavat usein stigmaa, mikä estää heitä hakeutumasta palveluiden piiriin. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa apua tarvitsevat jäävät järjestelmän ulkopuolelle, mikä pahentaa ongelmaa entisestään. Stigman purkaminen on yksi keskeisimpiä haasteita – emme voi olettaa, että pelkkä rahoituksen lisääminen riittää, jos nuoret eivät uskalla hakea apua ajoissa.

Huumeongelmien torjunta ei voi perustua pelkästään rangaistuksiin ja kieltoihin. Tarvitsemme ennaltaehkäiseviä toimia, varhaista puuttumista ja matalan kynnyksen hoitopalveluita. Esimerkiksi Espoossa ja Länsi-Uudellamaalla tulee kehittää erityisesti nuorille suunnattuja matalan kynnyksen palvelupisteitä, joissa tarjotaan neuvontaa, testausmahdollisuuksia ja hoitoonohjausta. Lisäksi oppilashuollon ja koulujen tulee tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa, jotta nuorten ongelmat tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Miten voimme tehdä enemmän?

Moniammatillinen yhteistyö on avainasemassa. Yksi huumekuolemien ehkäisyn ongelmista on se, että kukaan ei hahmota nuoren koko tilannetta. Sama pätee myös C-hepatiitin hoitoon. Sosiaali- ja terveydenhuolto, nuorisotyö, koulujärjestelmä ja järjestöt ovat kaikki osaltaan vastuussa siitä, että yksikään nuori ei jää vaille apua. Espoossa ja Länsi-Uudellamaalla olisi syytä kehittää yhteinen toimintamalli, jossa nuorten päihde- ja terveyspalvelut toimivat saumattomasti yhdessä. Tämä edellyttää paitsi resurssien lisäämistä myös konkreettista sitoutumista eri toimijoiden kesken.

C-hepatiitin eliminointiohjelma on myös tärkeä askel kohti yhdenvertaisempaa terveydenhuoltoa. Suomessa on arvioitu olevan noin 10 000–15 000 hoitoa tarvitsevaa henkilöä, ja nykyisten hoitomäärien kasvu on myönteinen suuntaus. Kuitenkin suurin haaste on tavoittaa riskiryhmät, joilla ei ole pääsyä perinteisiin terveyspalveluihin. Matalan kynnyksen terveysneuvontapisteiden ja liikkuvien palveluiden lisääminen on kriittistä, jotta hepatiittitartuntoja voidaan ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti.

Meidän tehtävämme – nyt ja tulevaisuudessa

On selvää, että hyvinvointialueilla on keskeinen rooli näiden ohjelmien toteuttamisessa. Meidän on varmistettava, että Espoossa ja Länsi-Uudellamaalla on riittävät resurssit ja osaaminen vastata nuorten tarpeisiin. Tämä tarkoittaa muun muassa matalan kynnyksen palvelupisteiden lisäämistä, moniammatillisen yhteistyön vahvistamista sekä tiedotuskampanjoita, jotka purkavat huumeiden käyttöön liittyviä ennakkoluuloja. Lisäksi on tärkeää, että järjestöt ja kokemusasiantuntijat ovat tiiviisti mukana kehittämässä palveluita, jotta ne vastaavat aidosti nuorten tarpeisiin.

Jokainen menetetty nuori on liikaa. Huumeisiin liittyvät kuolemat ja sairaudet eivät ole vain tilastoja, vaan ne koskettavat perheitä, ystäviä ja koko yhteisöä. Yhteiskuntana meillä on velvollisuus tehdä kaikkemme, jotta jokaisella nuorella on mahdollisuus terveeseen ja turvalliseen elämään. Hallitus on avannut tien näiden ongelmien ratkaisemiseksi – nyt on meidän kaikkien tehtävä työmme, jotta nämä ohjelmat eivät jää vain paperille, vaan muuttuvat konkreettisiksi toimiksi, jotka pelastavat ihmishenkiä.

Oskari Hyttinen
Kirjoittaja on espoolainen aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa).